Kuvia ja kuulumisia

Rea se vaan kasvaa (ja kaunistuu) päivä päivältä. Pian sitä huomaakin, että se on jo iso aikuinen. Ainakin olevinaan :)

Ollaan harjoiteltu Rean kanssa paljon hihnakäyttäytymistä, ja siinä sitä harjoittelemista riittääkin. Röpönen niin kovasti yrittää vetää hihnasta antaen vetoapua perässä löntystävälle taluttajalle, mutta mitäs kummaa, vauhtihan tyssää aina tyystin. "Mutta minullahan on kiire! Ei ole aikaa pysähtyä!" tuumaa malttamaton paimentyttö. Vielä ei ole aivan Rea oivaltanut tämän tekniikan perimmäistä tarkoitusta ;)

Minun kaikenmaailman kiireiden takia (lue: työtätyötätyötä) en ole ehtinyt Reaa sosiaalistamaan niin paljon kuin olisin halunnut. Mm. joka kesän must-tapahtuma St. Michel -ravit jäivät tänä vuonna välistä. Siellä on jokainen meidän koira pentuna käynyt ja hyvää se olisi tehnyt myös Realle olla keskellä ihmis(ja hevos-)vilinää ja kuunnella kovia kuulutuksia kaiuttimista. Mutta, tuleehan noita.

Rea on myös huomannut osaavansa ajatella ihan itse. Neidin mielestä huutelen sitä luokse aivan syyttä, kengät ovat parempia kutinan helpottajia hampaille kuin luut ja Ronjan kanssa saa sikailla niin paljon kuin sielu sietää. Ja näinhän se tottakai menee...

Ollaan harjoiteltu paljon uusia sekä vanhoja temppuja ja taitoja. Tassun antamisen opittuaan Rea tyrkkiikin sitten sitä tassuaan joka väliin.. Seuraamista olen imuttanut ja perusasento alkaa mennä pikkuhiljaa jo lihasmuistiin. Paikka -käsky on edelleen vahva, samoin istuminen. Maahan mennään käden avittamana. Noutamisen alkeita ollaan harjoiteltu leikin varjolla, lelu myös osataan irrottaa käskystä (jos siltä tuntuu...).