Joy of Living

Maratontreenit

2012-02-28T11:07:00.004-08:00

Joo tänään tultiin hallille puoli seitsemäksi ja kotiin lähdettiin melkein puolitoista tuntia myöhemmin. Oli kyllä ehkä hiukan riutunut olo meillä molemmilla Rean kanssa, mutta olipahan tehokasta! Koko ajan touhuttiin jotain, ja paljon saatiikin aikaiseksi!

Ensin aloitettiin tuttuun tapaan luoksepäästävyydellä. Ei taaskaan ongelmia. Seuraavana oli vuorossa paikkamakuu. Tällä kertaa olikin pienessä hallissa tungosta ja rivi oli todella tiivis. Vähän epäilytti miten käy, kun Rean vanha riekkumiskaveri-bortsu oli myös treeneissä. Ei onneksi ikävöinyt kaveriaan ollenkaan :) Perusasennosta laitoin maahan, ei ongelmaa. Hyvä ja suora asento. Mutta kun pääsen paikalleni ja käännyn - Rea seisoo. (mitä ihmettä? onneksi oli sentään jäänyt paikalleen) No, kävin laittamassa takaisin maahan ja sen jälkeen ei ongelmia. Ihmisiä kävi piilossa ja palkkailemassa koiriaan, joten häiriötä oli paljon. Rea ei noussut, vaikka pää pyörikin välillä. Tehtiin erilaisia häiriöjuttuja, kuten kyykkyjä koiran edessä ja sivulla sekä käytiin koiran takana. Rea pysyi ihmeellisen hyvin, ajattelin sen nousevan mun liikkeen mukana, mutta olin selvästikin aliarvoinut Rean. Ja työvoitto: makuuasento PYSYI, ei valahtanut lonkalle! Tämä johtui ehkä siitä, että Rea ei päässyt tylsistymään, koska ympärillä tapahtui paljon ja muutenkin koiran täytyi keskittyä tavallista enemmän kun oh

jaajatkin tekivät ihmeellisiä liikkeitä häiriönä.

Seuraavana oli seuraamista ringissä eli pujottelua ja kontaktia. Otettiin opiksemme viime kerrasta ja nyt suoriuduttiin pujottelusta jo ilman imutusta ja namin apua. Olin ylpeä! Varsinkin loppua kohden seuraaminen parani tosi paljon eikä Rea juurikaan enää viimeisiä koiria huomioinut. Jes! Muiden pujotellessa perusasento ja kontakti pysyi paremmin kuin viime kerralla. Otin myös erilaisia askelsiirtymiä, käännöksiä ym. pyörityksiä, jotta ei olisi vain sitä samaa pönötystä koko aika muiden pujotellessa. Harjoituksen lopuksi kaikki ottivat askeleita piirin keskustaa kohden niin, että lopulta kaikki olivat yhdessä sumpussa. Rea yllätti kyllä täysin, vaikka viereiset koirat olivat ihan "iholla", kontakti pysyi hienosti.

Tästä alkoikin odottelu. Päivän teemana oli nouto ja kun jokainen paikallaolleista kahdeksasta teki sitä vuorollaan, luppoaikaa jäi paljon. Odotellessa tein vähän kaikkea mahdollista, koska olimme viimeisinä vuorossa. Hyppyä ensimmäistä kertaa häiriössä ja uudella esteellä. Itse olin vähän oudolla mielentilalla enkä ihan skarppina, mutta silti Rea teki tosi näppäriä hyppyjä. Otin pelkästään parin metrin päästä ja päätin liikkeen Rean kääntymiseen kohti. Tein muutaman toiston - tosi kivoja oli kaikki. Vielä kaipaa lisää draivia, mutta näin aluksi hyvä kun miettii, mitä tekee :)

Otin myös seuraamista vaihdellen palkkaa. Huomasin, että namipalkka toimii paljon paremmin - paikka kestää paremmin, lelupalkalla seilaa. Parin askeleen suorat pätkät oli ok, mutta vielä on paljon hiottavaa. Imuttaen otin takapäällekin vähän hommia. Käännökset on kehittyneet hirveesti, täyskäännöksiin tarvitsee vielä aika paljon apuja. Jääviä otin peruutellen. Vähän oli hiippailemisen makua ilmassa, mutta kuunteli silti käskyt. Vielä Rea vähän kyselee, että "teenkö varmasti oikein" ja tarvitsee paljon varmistelua.

Sitten otettiin vähän eteentuloja, temppuja, kapulan nostelua/tuomista ja kaukoja. Ei näistä ole sen kummempaa kommenttia, toimii. Välillä vähän leikittiin, vaikka Rea olisikin mielummin tehnyt tuttavuutta maton hajujen kanssa.

Vihdoin oli meidän vuoro ja päästiin syyniin noudon osalta. Saatiin hyvä vinkki Rean "hyökkäyshyppyyn" noutokapulalla. (Rea siis suorastaan syöksyy kapulalle :D) Nyt ryhdytäänkin laittamaan kapula aina jonkin esteen, esim. merkkitötsän taakse, minkä johdosta Rean on pakko keskittyä ja käydä hakemassa se kapula kiertäen. Palautusvauhtikin oli välillä vähän tahmaista, joten siihenkin saatiin pari hyvää harjoitusta, joita kokeillaan. Samaten ryhdytään treenailemaan kapulan pitoa varmemmaksi niin, että voin ryhtyä ohjaamaan namilla palautusta eteen ilman, että ote kapulasta irtoaa. Nyt nami on vaan niin ihana, että Rea sylkäisee samantien kapulan pois suusta, kun ohjaan namikädellä Reaa eteen istumaan.

Ärrinmurrin, Rea "rakastan kaikkia ja kaikki varmasti rakastaa myös mua" lähti vähän lapasesta noutoa harjoitellessa. Kuuntelin ohjeita, enkä vahdannut Rean touhuja kotkan katseella, joten Rea käytti tilaisuuden hyväkseen ja kävi sabotoimassa erään mudiparan hyppynoutoa noutamalla sen kapulan. Ei näin. Sama vielä toistui! Onneksi mudi ärjäisi pari perrrrkelettä tuolle ääliölle niin ehkä tuo alkaa tajuamaan, että kaikki ei oo sen kavereita.

Huhhuh olipa romaani, ja varmaan suurin osa unohtui. Noiden ryhmätreenien huonoja puolia on se, että ne vaan venyy ja venyy ja koko ajan koiran pitäisi pysyä skarppina ja jaksaa tehdä töitä. Kun treenaan itsekseni, teen aina max. puolen tunnin treenejä monilla tauoilla. Joten ei ihmekään, että Rean keskittyminen vähän herpaantui loppua kohden (ja samaten mun, nyt kyllä koira kiinni ohjeiden ajaksi :D). Huh, nyt kyllä vois melkein mennä nukkumaan, väsyttää sen verran paljon :D

Pään hakkausta seinään

2012-02-23T03:13:00.002-08:00

Tänään on taas sellainen päivä, että voisin kyllä mennä nurkkaan häpeämään. Idiootti koiranohjaaja vaihdetaan pätevään, kiitos!

No, tänään treenattiin taas heti aamusta. Olin suunnitellut treenit omasta mielestäni tosi loogisesti - kaikkea mahdollista sekaisin ja ihan liikaa... Enkö mä ikinä opi? Treenasin myös samalla kolmea koiraa (Rea, Ronja, Remu), jokaista vuorotellen.

No, jos keskitytään niihin Rean liikkeisiin.

Otin ensimmäisenä hyppyä. Hitsi vie, sehän on oppinut sen! Pystyin viimen ketjuttamaan kaikki liikkeen osat yhteen ja liike jopa pysyi kasassa. Malttoi odottaa nätisti käskyä, irtosi nopeasti kaukanakin olevalle hypylle, kääntyi heti seisomaan minuun päin ja odotti siinä kunnes palasin ja otin perusasentoon. Nyt vaan paljon lisää näitä, niin tulee varmuutta lisää. Vielä oli vähän ilmassa sellaista "ai näinkö? teenkö nyt oikein?" -ilmeitä, mutta tosi hyvin silti!

Vein koiran huilaamaan ja siirsin hypyn vähä sivumpaan. Seuraavaksi otin seurausta. No, mitä tekee Rea? Lähtee heti seuraa -käskyn saatuaan hyppäämään n. 10 m päässä olevaa hyppyä. Se tykkää hyppiä :) Pienen käskyjen muistuttelun jälkeen keskittyi tosi hyvin ja näytti ajoittain tosi makeeta seurausta. Ite oon vaan niin uuno tuon palkkauksen ajoittamisen kanssa, ihan mahdotonta vissiin mulle naksauttaa just oikeella hetkellä ja samalla kävellä itse suht normaalisti ilman kummallista kiemurtelua ja koiran kyttäystä. Äääh, kun sais tuonne uloskin sen peilin.. No, otin myös vähän täyskäännöksiä ja muita siirtymisiä imuttelemalla. Saankohan niitä koskaan onnistumaan ilman imuttamista...? :p No anyway, hyvin meni. Treenien loppupuolella (idiootti, idiootti, idiootti!!) otin seurasta ja sehän levähti koko homma. Argh!

No eikun koira taas huilaamaan. Tässä välissä treenailin noiden kahden apinan kanssa ja niiltä löyty intoa enemmän kun Realta vähään aikaan. Ette usko miten turhauttaa, kun meidän koirista parhaiten seuraa se, jota ei ole koskaan edes kunnolla opetettu seuraamaan? Eli Ronja seuraa oikeesti ihan sikamakeesti, mitenköhän sen sais myös Realle :D Mutta joo, ei niistä sen enempää.

Seuraavina vuorossa olivat jäävät, merkki, paikkamakuu ja luoksetulo. Jäävissä ei muuta ongelmaa, kuin seisominen vähän valuu ja istuminen on tosi hankalaa tolle. Otin näitä vielä peruutellen, että nään koko ajan mitä tuo pieni otus touhuaa. Mutta, näitä treenataan! Merkkiä otettiin ihan uutena juttuna, joten sitä vielä vahvistellaan. Naksuttimen kanssa alkoi kuitenkin saamaan jutun juonesta kiinni hyvin :) Paikkamakuusta on tullut meille uusi murheenkryyni. Se valahtaa lonkalle melkein joka kerta! Mitä ihmettä teen tän kanssa? Aina kun käyn korjaamassa, se on taas lonkalla ennen kun ehdin edes takaisin paikalleni. Yritän palkata sitä aina mahd. nopeasti, ettei se ehdi mennä lonkalle, mutta turhauttaa palkata joka sekunti... :p pöhpuh. Sitten kun käyn korjailemassa ja palkkailemassa sitä välillä se menee ihan hämilleen ja pahimmassa tapauksessa nousee ylös. Joo, oon saanut maailman yksinkertaisimmasta liikkeestä taas maailman monimutkaisimman. Tyypillistä. Luoksetulossa on mahdotonta yhdistää vauhti ja suora loppuasento. Lyhyeltä välimatkalta tulee suoraan eteen, mutta kävellen. Otinkin loppuun sitten vauhtiluoksetulon, jolloin lähti kuin tykin suusta. Palkkasin jalkojen välistä lelulla ja mitä tekee Rea? No juoksee täysiä miun jalkaa päin ja miä lennän hirveessä kaaressa selälleen. Aijai, no eikun hammasta purren kehumaan koiraa, kuinka taitava se oli :D Näitä koiraurheilun iloja...

Nojoo, muutamaa onnistumista lukuunottamatta taisi olla aikamoinen katastrofi tämän aamuinen treeni. Mutta, suunta on vaan ylöspäin. :D Huomasin muuten Remun, Rean ja Ronjan keskittymiskyvyssä suuria eroja. Piilottelin lopuksi yhteen isoon lumikasaan hirveesti nappuloita ja seurasin, miten erilailla ne etsii. Rea imuroi hirveellä vauhdilla sieltä sun täältä ja luovutti lopulta, kun ei enää jaksanut etsiä. Ronja taas eteni järjestelmällisesti ja rauhassa niin, ettei yksikään nappula jäänyt huomaamatta (se jäi sinne kukkulalle myös viimeiseksi). Remu taas oli jotain näiden kahden väliltä.

Treenit

2012-02-21T10:25:00.000-08:00

Tänään oli taas vuorossa tiistain ohjatut treenit hallilla. Viime viikko jäi treenisaldon osalta hiukan vajaaksi penkkarien ym abijuttujen takia, joten vähän pelotti kotiläksyjen tarkistus... Realle puhkesi lisäksi korvatulehdus kun olin itse risteilyllä ja muutenkin pienelle tuntui tulleen kova ikävä ja pienoinen masennus. Se ei ollut jaksanut innostua mistään kun olin poissa ja vain kanteli miun tavaroita ja makoili niiden kanssa. Voi toista, onneksi nyt ollaan tehty kaiken poissaolon edestä hauskoja juttuja yhdessä :) Vähän siis epäilytti, löytyykö neidistä tarpeeksi draivia tämän pienoisen sairastelun ja masistelun takia.

Treenit meni hyvin, mutta oli jotenkin tavallista innottomampaa tekemistä. Mutta, liikkeisiin.

Luoksepäästävyys

Tosi hyvä, kuten viime kerrallakin. Pysyi perusasennossa, antoi tutkia ilman ongelmia. Ei liikahtanut ollenkaan - jes!

Paikkamakuu

Tällä kertaa oltiin reunassa ja vieressä ollut mitteli aiheutti Realle paljon häiriötä nousemalla ylös ja liikkumalla paljon. Onneksi Rea ei lähtenyt mukaan! Otin pidemmän välimatkan kun viimeiksi ja kävin palkkaamassa aina välillä. Aikaa en osaa arvioida, mutta paljon pidempi se oli kuin viimeiksi. Siihen nähden, että oltiin just pölähdetty paikalle ja heti oli paikkamakuun vuoro, tämä meni hyvin. Rea nousi kerran, mutta pistän sen sen piikkiin, että pitkitin palkkaa ja se kyllästyi odotteluun. Oma moka siis. Pää pyöri vähäsen ja nenä tuntui nuuskuttelevan, mutta olin silti tyytyväinen.

Jäävät

Tämä olikin päivän varsinainen teema. Näitä ollaan treenailtu jo aika paljon, mutta saatiin silti paljon hyödyllisiä vinkkejä ja onnistuneita suorituksia. Tehtiin peruuttelemalla ja nopealla palkalla aina vaihtaen käskyä (maahan, istu, seis). Loppua kohden vain parani ja nopeutui, mutta silti istumaanmeno oli selkeästi vaikein. Rea tarvitsi siihen aluksi vähän käsiapuja ja tästä johtuen röpönen tarjoilikin hienoja kurre-asentojaan. :D Kaiken kaikkiaan Rea oli skarppina ja kuunteli hyvin käskyjä, eikä kuvitellut tietävänsä, mitä seuraavaksi tapahtuu vaikka näitä hinkkailtiin tosi pitkään. Treeniä vaan lisää, niin näistä tulee vielä hyvät ja nopeat :)

Häiriörinkiseuruusysteemi

Niin mikä lie onkaan :D Ringissä perus pujottelua seuraten. Siihen nähden, että Rea ei ole pennusta asti muuta tehnytkään, oli tämän päiväinen esitys vähän kummallinen. Tarvitsi vähän namia avuksi liikkeessä kontaktin pysymistä varten, nimittäin heti kun otin käden alas, pää alkoi pyörimään. Pitääkin treenata lisää seurausta/kontaktia myös niin, että kädet heiluu kropan vierellä. Muiden pujotellessa ei ollut kuitenkaan ongelmaa, kontakti pysyi.

Tämän päivän treeneistä jäi vähän kummallinen olo. Joo, koira keskittyi ja teki, mitä pyydettiin, mutta silti jotenkin se palo puuttui. Ehkä raukalla on alkamassa juoksut ja sen takia hormonit hyrrää vai mikä lie toista vaivaa. Leikkiminenkin kävi vähän puoliteholla, ei intaantunut tappamaan lelua tai muutenkaan innostunut lelusta niinkuin ennen vaan nuuskuttelimielummin maata... En tiiä mikä lie vaivaa, ehkä sillä oli vaan huono päivä. :/

Tiistaitokot

2012-02-14T10:54:00.000-08:00

Käytiin tänään ekaa kertaa treenaamassa meidän uudessa ALO/AVO-ryhmässä, ja oli kyllä tosi kivaa! Vetäjänä toimii huippu Pullaisen Riikka ja ryhmäläiset on mukavia. Rea ei ollut koskaan käynyt siinä hallissa, joten siihen nähden meni tosi kivasti! Mattoon oli tarttunut Rean mukaan hirveesti mielenkiintoisia hajuja... Mutta joo, niihin liikkeisiin sitten :)

Luoksepäästävyys

Ei ongelmaa. Pysyi peruasennossa ja antoi tutkia.

Paikkamakuu

Ryhmän keskellä. Maahanmeno oli kummallisen nihkeä ja ensin oli vähän ilmassa kyynärpäiden varassa (mitä ihmettä?). Pysyi kuitenkin hyvin ja pää ei pyörinyt häiritsevästi. Kävin palkkaamassa kerran välissä, aikaa oli noin minuutti? Etäisyyttä en uskaltanut ottaa kuin vaan parin askeleen verran, ei olla tehty ryhmässä pitkään aikaan, joten siksi piti olla vähän tavallista enemmän varuillaan.

Seuraus

Tein uudessa tilanteessa vähän tavallista helpotetummin. Otettiin ihan vaan suoraa pätkää, meni tosi kivasti! Imuttaen otettiin kans täyskäännöksia ja oikeaan/vasempaan käännöksiä, samoin vähän sivuttain ja taaksepäin siirtymisiä. Rea hahmottaa jo kivasti takapäätään, mutta vielä treenaillaan varmemmaksi. Itse kun luottaisin vaan enemmän koiran tekemiseen ja jättäisin sen koiran kyttäämisen vähemmälle, niin hyvin menis... Naama menosuuntaan, kiitos!

Noiden varsinaisten liikkeiden välissä otin vähän muita hommeleita. Jäävistä treenailin maahanmenoa, tosi kivalta näyttää jo, vaikka mun haluama vauhti vielä puuttuu. Naks, naks vaan niin kyllä se siitä :) Mitähän vielä... Ainiin vähän kaukojen s-m -siirtymisiä imuttamalla, perusasentohommeleita ja paikkamakuuta tein kerran kanssa. Hyvin meni, perusasennon kanssa pitää vaan olla tosi tarkkana, etten katso sormien läpi huonoja asentoja.

Silmät auki!

2012-02-04T06:22:00.000-08:00

Nyt kaikki Mikkelin alueen ihmiset pitäkää korvat ja silmät auki, että saadaan Bertta kotiin!

Pakkaset paukkuu!

2012-01-28T07:21:00.000-08:00

Ollaan oltu Rean kanssa ihan innoissamme (tai ainakin minä olen!) näistä pakkasista ja lumesta! Hiihtämässä käydään aina kun ehditään ja sekös on paimenen mielestä mukavaa puuhaa :) Mutta mitään ihmeellistä ei ole viime aikoina tapahtunut, ollaan treenailtu jonkin verran ja varsinkin käyty eri paikoissa hakemassa tuikitärkeää häiriötreeniä. Koulupäivät tahtovat vaan venyä niin ikävän pitkiksi, että välillä täytyy pikkuisen punaturkin tyytyä vain kotona hommailuun.

Vähän voisin valaista meidän alokkaan liikkeiden tilaa tällä hetkellä :)

1. Seuraaminen
Seuraaminen on ottanut hirmu ison harppauksen (ei konkreettisesti) eteenpäin, kun ollaan tehty kovasti töitä vireen kanssa. Paikka ja kontakti pysyy jo pidemmänkin matkaa! Kyllä se vielä tästä lutviutuu :)

2. Paikkamakuu

Tätä ollaan treenattu joka päivä ja se on tuottanut tulosta: ei hötkyile perään eikä nouse. Pisimmillään minuutin verran olen vasta makuuttanut, mutta se on ihan tarpeeksi vielä tällä hetkellä. Ollaan otettu paikkamakuita aina lenkeilläja jos ollaan jossain hälyisessä paikassa, jotta tottuisi myös häiriöön. Häiriökestävyyttä voisi kuvailla semikestäväksi, eli ei lähde esim. Raipen perään jos sitä palkataan lähellä tai jos Raipe tekee supervauhdikasta luoksetuloaan vierestä. Mutta vielä on matkaa.... :)

3. Jäävät

Maahanmeno on nopea ja suora, välillä teen käsiavulla, mutta harvemmin enää tätä tarvitsee. Ollaan tehty aina maahanmenoja kun riehutaan lumipallojen kanssa ja se on tuottanut tulosta, sillä Rea tarjoaa nopeaa maahanmenoa aina kun otan lumikokkareen esille :D Seisomisessa on vielä vähän enemmän hommaa tehtävänä, mutta hyvään suuntaan sekin on menossa. Yleensä heitän namin taakse tai vaihtoehtoisesti käännyn liikkeestä Rean eteen. Molemmat toimii :)

4. Luoksetulo

Tulee vauhdilla, välillä ihan polvia heikottaa :D Eteentulo on vielä vaihteleva, aika usein menee vinoon. Tätä ollaan treenattu myös aina sopivassa raossa muutaman kerran päivässä.

5. Hyppy
Tää liike on periaatteessa valmis. Nikkaroitiin tokohyppy pari viikkoa takaperin ja oppi sen tekniikan yhdessä illassa. Vielä pitäisi kokeilla ulkona ja häiriössä sekä pidemmällä välimatkalla.

Sitten vähän muihin kuulumisiin....

Tänään lähdettiin Rean kanssa heti aamutuimaan treenaamaan, vire oli oudon alhaalla, mutta parempi välillä näinkin päin, teki töitä tosi tarkasti! Oli myös koko ajan hyvin kuulolla, vaikka oltiinkin vieraammassa paikassa. Kotona treenaus on enemmänkin sähläystä, korvat häviää ja lumikökkäreet on paljon kivempia :D Mutta käytiin vaan nopeasti läpi alon likkeet (ei hyppyä), eikä ollut suurempia ongelmia. Sen jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja lopuksi päädyttiin ensimmäistä kertaa ikinä koirapuistoon. Oon aina salaa pelännyt niitä, koska miusta tuntuu että siellä vähintäänkin joku koira yrittää tappaa miun koiran, vaikka en oo itse koskaan koirapuistossa käynyt. Pelko oli kuitenkin turha ja Rea käyttätyi kerrankin esimerkillisesti. Se nautti niin paljon kun sai juosta täpöllä kokoistensa kanssa. Paikalla oli hirveästi porukkaa, joukossa myös pieni corgipentu (5kk), jonka kanssa Rea osasi käyttäytyä hienosti, vaikka sillä onkin tapana vähän kiusata pienempiään. Kotiin päästyä jatkettiin riehumista umpihangessa ja heiteltiin taas niitä ihania lumikökkäreitä - kyllä oli Realla hauskaa kun se Raipen kanssa paineli menemään hangessa lumipaakkujen perässä!

Uudistusta ulkoasuun

2012-01-20T09:42:00.001-08:00

Miulla on ollut vissiin sama ulkoasu jo siitä asti kun perustin tämän blogin (eli jo muutaman vuoden), eli nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä uuden ilmeen blogille. Samalla muutin blogin nyt kokonaan Rean blogiksi, mitä se on jo epävirallisesti ollutkin jonkin aikaa. :)

Videomateriaalia

2011-12-29T05:45:00.000-08:00

Kauanhan se tokotauko kestikin, heti puolen vuorokauden päästä löydettiin itsemme Rean kanssa treenaamasta. Hups :D Tänään tapahtuikin suuren luokan ihme, koska sain siskon kuvaamaan! Ihan kyllä hävettää katsella niitä tuotoksia, paljon on parannettavaa. Varsinkin seuraamisessa. Mutta hiljaa hyvä tulee, se on mun motto tällä hetkellä! ;)

Tavoitteita vuodelle 2012

2011-12-28T12:25:00.001-08:00

Nyt miulle on iskenyt joku blogin päivitys -puuska, on pakko vähän kirjailla tavoitteita ensi vuodelle. :)

Laittelen nyt tähän Rean tavoitteita, koska on vähän vaikeaa asettaa muille jengin koirille tavoitteita, kun ne eivät varsinaisesti minun koiriani ole. :) Yritän olla mahdollisimman realisti, koska olen ihan mahdoton perfektionisti koirien koulutuksen suhteen, joten parempi pitää järki mukana näitä laatiessa, ettei tipu niin korkealta ;)

Tavoitteet vuodelle 2012 - Rea:

- Tokossa ois ihan huippua saada kasaan ensi vuoden aikana TK1, mutta jos ottaisin välitavoitteeksi ensin ALO-liikkeiden hallitsemisen. Niitä kisoja ehtii katsella sitten rauhassa loppuvuodesta.

- BH-koetta voisi katsella myöskin loppuvuodesta.

- Agilityssa suunnataan keväällä alkeiskurssille, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan

- Samaten olisi huippua saada vakituinen treenipaikka agilityssä syksyllä, mutta siihen vaikuttaa taas se, missä päin Suomen maata silloin vaikutetaan

- Jälkien pituuden kasvattamista ja esineruutujen treenausta

- Olisi kiva kokeilla myös hakua, mutta sen harrastamiseen mahdollisuudet ovat aika kiven alla täällä päin

- Näyttelyitä kierrellään aina kun ehditään, tällä hetkellä suunnitelmissa on ainakin:

- Lahti KV 29.4.

- Aptus Show 17.6.
- Aussie-erkkari 1.7.

- Sawo Show 3.-5.8.

- Helsinki Winner ja/tai Voittaja

- Muutamalle leirillekin olisi tarkoitus suunnata kesällä

- terppatarkeissa käyminen

Mutta kaikkein tärkeimpiä tavoitteita meille on terveenä ja elossa pysyminen, hauskanpito ja elämästä nauttiminen. Kaikki muu on toissijaista.

Tavotteet 2012 - Henna:

Omia tavoitteita olisi ainakin....

- valkolakin saaminen sellaisilla tuloksilla, että niihin voi olla tyytyväinen

- opiskelupaikan saaminen ja sen seurauksena muutto pois kotoa Rean kanssa

- jaaaa... muuta en keksi, kai tuossa on jo yhdelle vuodelle ihan tarpeeksi tällaiselle lusmulle :D

Hoks poks

2011-12-28T06:55:00.000-08:00

Huhhuh, pikkuhiljaa alkaa itse kukin selviytyä joulun älyttömistä ruokamääristä niin on hyvä taas vähän kirjoitella meidän kuulumisia. Joulu meni meillä tavalliseen tapaan, koirat järsivät jättiluita koko illan sillä aikaa kun lauman ihmisjäsenet venyttivät mahalaukkujaan äärimmäisiin mittoihin.

Ollaan Rean kanssa pidetty tälläistä pienimuotoista taukoa tokoilusta, koska selvästikin Realla on siinä lajissa motivaatio hukassa ja nenä maassa. Ollaan harjoiteltu erilaisia agilityyn liittyviä juttuja, esim. eilen otettiin takaakiertoja, valssailuja ja takaaleikkauksia. Häsläykseksihän se vähän tahtoi mennä, kun olen niin amatööri vielä tässä lajissa, että tuntuu välillä mahdottomalta ajatukselta saada ensinnäkin kädet ja jalat itselläni osoittamaan oikeaan suuntaan ja sen lisäksi vielä saada huudeltua jotain käskyjä niin että koirakin ymmärtää. Kaiken tämän hyvän lisäksi vielä muistaa, että minnehän sitä oltiikaan menossa seuraavaksi. Heh, no harjoitusta vaan lisää :) Pentu kyllä nauttii täysin rinnoin vähän erilaisista jutuista, kun ei oo aina vaan sitä pilkuviirausta :) Otin myös Ronjan kanssa muutaman esteen rataa, olin ihan äimän käkenä kuinka hyvin se onnistui! Ronja oli ihan liekeissä ja se nautti niiin paljon. Pitää vaan patistaa siskoa jatkamaan aksaa Ronjan kanssa, koska se on ehdottomasti Ronjan lempparipuuhaa mettäjuttujen lisäksi! :)

Ollaan harjoiteltu myös paljon erilaisia temppuja sisällä. Pienen pennun hoksottimet ovatkin käyneet kuumina kun ollaan naksuttimen kanssa harjoiteltu erilaisia toimintoja. Kurretus ja kumarrus ovat olleet nyt viime aikoina harjoituksen alla :) Myös erilaisten esineiden nostelua ollaan harjoiteltu; kyytiä saavat niin kaukosäätimet kuin metallikapulatkin. Onneksi Rea ei yhtään vierasta metallikapulaa, vaan nostaa sen kuin minkä tahansa muunkin kapulan. Myös isoa kapulaa jaksaa nostella näppärästi, vaikka välillä pää huojuu puolelta toiselle siihen malliin, että taitaa vähän kapula painaa ;) On ollut myös ihana huomata, että kaukojen vaihdot sujuvat hienosti. Varsinkin i-m -siirtymiä voi tehdä jo pienellä välimatkalla. M-s -vaihtoja tehdään vielä ihan "maantasalla", mutta jo ilman käsiapuja -jee :)

Huisin hauskaa Joulua!

2011-12-24T03:10:00.000-08:00

Tiistaitokot

2011-12-14T08:32:00.000-08:00

Käytiin eilen lempparitollerimme Akun kanssa koulunpihatokoilemassa. Välillä päätöntä sekoilua muistuttava toiminta oli kuitenkin todella tarkoin etukäteen suunniteltua, järjestelmällistä treenausta. (not...) Hauskaa oli, sehän on pääasia!

Otin Rean kanssa luoksetuloa Sinin avustamana leikkipalkalla, vauhti oli pääasia. Seuraaminen oli vähän laamamaista tällä kertaa, käännökset ja askelsiirtymät olivat kuitenkin ihan näppäriä. Eteentulo alkaa sujumaan pikkuhiljaa myös ilman käsiapuja, hyvä hyvä! Paikkamakuu otettiin myös ihan lyhyellä ajalla (n. 30 sek?), hyvin pysyi. Vähän myös loppuun noutokapulalla leikkimistä ja pitämistä. Murkkuilevalle otukselle tuli hyvät treenit, vaikka vähän tapansa mukaan sinkoili sinne sun tänne tilaisuuden saadessaan ;)

Lopuksi käytiin lampsimassa pitkin Ristiinan "vilkkaita" katuja. Kaikista koomisinta oli, että käveltiin varmaan tunnin ajan ohitustilanteiden toivossa ja kun ensimmäinen (ja ainut) koira kohdattiin, meni sekin ohitus ihan pieleen! Taas jälleen yli-innokas omistaja päästi koiransa nuuskimaan. Tyypillistä!

Kaukalosählinkiä

2011-12-11T06:44:00.000-08:00

Käytiin tänään vuorostaan treenaamassa Rean kanssa kaukalossa. Ollaan käyty siellä ennenkin, joten paikka ei sinänsä ollut uusi. Ensin Rea pääsi leikkimään saman ikäisen bc-uroksen ja ranskiksen kanssa. Vähän Rea oli hämmentynyt, että mitäs nyt tapahtuu, mutta intaantui kyllä leikkimäänkin :)

Ensin Minna treenaili Oskun ja Onnin kanssa ja minä kuvailin samalla. Sen jälkeen päästiin Rean kanssa treenaamaan. Otin vähän seuraamista, askelsiirtymisiä ja käännöksiä. Meni tosi hienosti! Pitäisi vaan itse uskaltaa alkaa nostamaan kättä, mutta kun pelottaa, että koko seuruu leviää samantien!

Otetiin kanssa noutoa ja saatiin siihen tosi hyviä vinkkejä Minnalta, joita nyt ryhdytään hyödyntämään. Nouto on Reasta ollut aina tosi kivaa, ja sen kyllä huomasi: Rea lähti innoissaan hakemaan kyllä Urponkin kapulaa toiselta puolelta kaukaloa. Pää kenossa se sitä painavaa kalikkaa kanteli ja syöksyi sinne useaan otteeseenkin. Hupsis :)

Yritin myös paikkamakuuta, Rea keskellä ja pojat sivuilla. En tiedä, mikä Realle tuli, mutta jostain syystä se taisi paineistua keskellä olemisesta, eikä suostunut tulemaan perusasentoon ja menemään maahan. Kun otin etäisyyttä, ongelma hävisi... Varmaan pelkkää murkkuilua, koska ennen moista ongelmaa ei ole esiintynyt.

Lopuksi vielä parit luoksetulot ja sitten pääsikin paimenkolmikko (Rea ja bortsupojat) rallittelemaan pitkin kaukaloa. Rea pääsi kerrankin painelemaan oikein kunnolla kun oli oikein paimenseuraa! Pieniä väsymyksen merkkejä oli havaittavissa kotiin päästyä :)

Hankitokoa

2011-12-10T10:37:00.000-08:00

Käytiin tänään treenailemassa jälleen
Minnan, Onnin ja Reinon kanssa. Lunta oli satanut ihan mukavasti kentälle, mutta pentu ei onneksi ollut moksiskaan - noutokapulakin löytyi vaikka vähän sinne lumen sekaan hävisikin ;) Ei ehkä se maailman parhain idea treenata noutoa hangessa...

Jälleen olisin voinut suunnitella treenit etukäteen paremmin, tänäänkin hommat tehtiin vähän sinne päin ja treenattiin sitä, mitä tuli mieleen. Otin vähän seurausta, joka oli ihan jees, mukava vire ja paikka alkaa pikkuhiljaa parantumaan! Muutamat perusasennot katottiin läpi kanssa, hyvin luonnistu nekin. Paikkamakuuta otimme Onnin kanssa, pentu pysyi hienosti aluksi, mutta millainen loppu se ahneella olikaan... Juuri kun oli viimeisen kerran menossa palkkaamaan ja vapauttamaan, Rea nousi ja sinkaisi suoraan Onnin luo kerjäämään leikkiin! Perus-Rea :D Onneksi Onni on sentään huippukoira eikä lähtenyt moiseen possuiluun mukaan! Suuntiakin harjoittelin kerran, hyvin jolkotteli oikeaan suuntaan. Luoksetuloa pitkällä välimatkalla Minnan pitäessä kiinni - ei ongelmaa. Vauhtia löytyi :)

Muutenkin olin Rean treeni-ilmeeseen tänään tyytyväinen. Vaikkakin nuo joka suuntaan sinkoilut ja Onnin hommien terrorisoinnin olisikin voinut jättää tekemättä... Pistetään ne vielä toistaiseksi iän piikkiin ja siihen, että ei olla treenattu häiriössä sitten pentukurssin, joka loppui sentään jo kuukausia sitten.

Lopuksi saivat koirat vielä rallitella keskenään pellolla, hyvin tulivat juttuun ja sai vähän paimenlapsi purkaa energioitaan.

Illemmalla otin vielä vähän keittiötokoa, aiheina eteentulemista ja esineiden etsimistä. Hyvin sujui, vaikka iskä olikin lämmittänyt uunia ja lämpötilat ovat trooppisissa lukemissa... huh! :p

Toks töks

2011-11-23T09:47:00.000-08:00

Eli vähän meidän treenauskuulumisia. Tokoa ollaan treenattu paljon, ehkä vähän liikaakin. Nyt on nimittäin menossa joku tosi tahmea kausi, liekö Realle tulossa juoksut vai muuten vaan murkkuilee, kun ei ole aina samanlainen draivi treenatessa kuin ennen. Siitä syystä pidänkin vähän taukoa tuosta tokon hinkkaamisesta ja ollaan opeteltu kaikenlaisia temppuja ja muutenkin enemmän agiin liittyviä juttuja. Mutta jos kävisi ihan vaikka liike kerrallaan läpi, mitä ollaan treenattu ja millä mallilla ne on :) Kiitos kuvista Katjalle!!

Seuraaminen

Olen nyt vihdoin uskaltanut nostaa kättä kunnolla pois imuttamisesta, ensin taskun kautta ja lopulta suoraksi sivulle. Rea ei ota häiriötä kädestä ja sillä on muutenkin tosi hyvä kontakti kasvoihin eikä käteen, mikä on tietysti hyvä juttu. Välillä otan pidempiäkin pätkiä (~10 askelta), välillä taas muistuttelen paikkaa lyhyillä pätkillä imuttaen ja naksutellen. Paikka pysyy vireestä riippuen vaihtelevasti, etupalkalla tuntuu vähän kierrokset nousevan ja silloin edistetään. Toisaalta treenien loppupuolella ongelmana on jätättäminen. Pitäisi vaan yrittää muistaa itse pitää treenit lyhyinä ja megakivoina, mutta minkäs teet kun toinen osaa ja itse on ahne...

Perusasento

Tämä oli minulle oikea murheenkryyni pari viikkoa sitten, mutta otin sen sitten tehotreenaukseen ja tuloksia on havaittavissa: nyt Rea jopa taitaa ymmärtää miten sana "sivu" liittyy sivulla istumiseen ja naamaan napittamiseen. Jee :) Ollaan tehty paljon askelsiirtymisiä, kääntymisiä, peruuttamisia ja muutenkin treenailtu paljon takapäänkäyttöä - hyvin alkaa jo sujumaan!

Maahanmeno, istuminen, seisominen

Nämä käskyt onnistuvat pennulta jo hyvin. Kaukojen liikeradatkin alkaa olla jo pienellä lihasmuistissa. Pikkuhiljaa voin alkaa siinäkin pidentämään välimatkaa. (huom. itselleni: pikkuhiljaa) Paikkamakuu, -istuminen ja -seisominenkin onnistuvat jo, paikkamakuuta ollaan harjoiteltu myös pieniä aikoja häiriössä. Kestää myös keittiötokotreenailussa paikkamakuussa miun pikaisen piiloon menemisen.

Luoksetulo

Tätä ollaan treenattu paljon jalkojen välistä juoksemisena pitkällä välimatkalla vauhtiluoksetulona. Olen ottanut eteentulemista vain yksittäisenä liikkeenä ja pienillä välimatkoilla.

Nouto

Tämä olikin meille sitten murheenkryyni nro 2. Reasta oli nimittäin tosi kiva roikottaa kapulaa väärästä päästä... Otin sen sitten yksi viikko tehotreenaukseen naksuttimen kanssa, ja ei mennyt kuin pari iltaa niin sain kitkettyä tuon roikottamisen pois. Penneli nostaa kapulan jo pätevästi maasta ja malttaa pitää sitä jo jonkin aikaa suussa. Ongelmana tässä on välillä kuumuminen noudossa - se nimittäin tuo sen aika vauhdilla! Mutta: treeniä, treeniä.. :)

Ruutu, suunnat, hyppy

Näitä ollaan tehty baby-versioina, eli emme juurikaan hallitse näitä juttuja. Ruutua olen tehnyt pelkästään lelun kanssa, pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa viemään liikettä eteenpäin, mutta eihän tässä mikään hoppu ole. Suuntiakin olen ottanut kahden lelun avulla: kaksi lelua eri suunnissa aika kaukana toisistaan ja sitten lähetys jommalle kummalle. Hyvin onnistuu! Ainut ongelma on lelun palautus. Tässä ei auta muu kuin kahden lelun leikki. Hyppyä olen ottanut vielä tosi vähän, käden avulla auttanut hypyn yli ja kääntänyt lopuksi loppuasentoon. Tähän voisi ottaa targetin avuksi kohta.

Siinäpä nyt lyhyesti, että missä mallissa on meidän treenit tokon osalta :) Sitten muiden koirien kuulumisiin...

Ronja on ilahduttanut meidän poikia juoksemalla tässä muutaman viikon - onneksi alkaa helpottamaan! Raipe ja Remu nimittäin lopettivat kokonaan syömisen, ja jos juoksut olisivat jatkuneet pidempään olisi varmaan nälkäkuolema koittanut. No, ei nyt sentään. Remu yritti aina välillä Pakoa koiratarhasta - välillä myös toisinpäin - riippuen kummalla puolella aitaa Ronja oli. Viereinen sireeni oli ihan mullan peitossa kun Remu oli leikkinyt kaivuria :D Onneksi tehtiin silloin aikoinaan tarhan aitaa myös maan alle vajaan metrin verran...!

Otin tänään Rean treenien päätteksi parit liikkeet myös Remun kanssa, kun sen ajatukset pysyvät viimein kasassa ;) Hyvin näppärästi ja kivasti teki Remu töitä, tietysti sen kanssa on aina ongelmana vire ja motivaatio. Siitä huolimatta saatiin aikaiseksi muutamat mukavat toistot alo-juttuja.

Lahdessa olisi näyttelyt tammikuussa, ilmoittaako vaiko ei....

Kuvia Aussie Openista

2011-11-16T07:49:00.000-08:00

Aussie Open

2011-11-15T08:28:00.000-08:00

Viime sunnuntaina suuntasimme kulkumme viideltä aamulla kohti Lohjaa ja Aussie Openia. Sitä tapahtumaa oli odotettu kovasti! :) Rea matkusti tapansa mukaan reippaasti koko matkan tuijotellen takana-ajavia ja välillä nukkuen.

Tapahtumapaikalla ei pentujen aikana ollut vielä kauheasti porukkaa, joten saimme rauhassa valmistautua tulevaan koitokseen. Ihana kasvattajamme teki varmaan trimmauksen nopeusennätyksen siistiessään Rean ennen luokan alkua! Kiitoksen siiitä hänelle, Reasta kuoriutui jopa ihan aussien näköinen koira :)

Meidän luokassa oli viisi narttua, yksi niistä oli Rean sisko Jymy (O. Joyride). Tuomarina oli ASCA-tuomari Angela Kleinhas (kennel Moon Rise, Saksa). Rea seisoi ihan OK:sti, minun pitää vaan vielä harjoitella sitä paljon, kyllä Rea osaa seisoa, jos osaisin esittää ;) Ravailu oli aluksi ihan "sikakivaa jee mahtavaa!! *hyppykoikkaloikka*", mutta parin kierroksen jälkeen sekin alkoi muistuttamaan enemmän ravia kuin kolmiloikkaa...

Luokassamme (7-9kk) sijoituimme ensimmäisiksi ja Jymy tuli toiseksi. Jee! Jäimme sitten PN-kehään, ja tuomari osoitti meille ykköspaikkaa. ROP-kehään jäädessä ilme oli kyllä varmaan näkemisen arvoinen, varsinkin kun Angela sanoi valinnan olevan helppo ja ojensi meille ROP-ruusukkeen. Se tuntui huisin hienolta! :)

Tässä vielä arvostelu kaikessa suppeudessaan:

"Hyvä tyyppi. Hyvä luusto & rungon pituus. Hyvä ylälinja. Hyvä etuosa & --. Kiva liike. Hieman liian isot korvat."

Oli kyllä huippu reissu, eikä istuttu autossa kahdeksaa tuntia turhaan :)

Kehäkettuilua

2011-10-30T05:43:00.000-07:00

Lauantaina oli KooKoo99:n järkkäämät Halloween -mätsärit, joissa käytiin tekemässä "kenraaliharjoitukset" tämän päivän Lahden pentunäyttelyä varten. Kehäkäytös ei ollut aivan yhtä mallikasta kuin viikko sitten ;) Mutta aina ei voi onnistua! Eli tuloksena siis ei sijoitusta, eikä kyllä mitään nauhaakaan, koska koirat arvosteltiin yksitellen.

Tänään siis olivat kauan pelätyt ja jännitetyt Lahden pentunäyttelyt. Kellojen kääntämisen takia herätykset soivat milloin sattuu ja näyttelyihin tulikin lentävä lähtö! Ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa Lahti Hallille ja päästiin kehään. Rea oli hienosti ja rauhallisesti kehän laidalla odottelemassa, mutta itse kehässä... Ravaamisessa se sai jotain ihme hepuleita, se mm. yritti jahdata miun hihaa...! No, sallittakoon se lapselle. Kunhan ei enää jatka moista possuilua. Meidän luokassa oli monia hienoja koiria, joten emme yltäneet sijoituksille asti. Tuomarina toimi Päivi Eerola.

"6kk, lanneosaltaan pitkä narttu, joka esiintyy edukseen ja on iloinen ja ystävällinen. Karkea linjainen pää, kovin suuri korvien koko. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä, tilava rintakehä. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty."

Ensimmäiset mätsärit

2011-10-24T03:10:00.000-07:00

Kävimme Rean kanssa ensimmäistä kertaa mätsäreissä, ja yllätyksekseni sijoituimme isojen pentujen punaisten kolmanneksi! Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi lauantain mätsäreitä ja ensi sunnuntain Lahden pentunäyttelyä!
Kuvista kiitokset Katjalle!

Elämä jatkuu taas!

2011-10-03T10:31:00.000-07:00

Vihdoinkin hihnan toisella päällä on aikaa nostaa nokka pölyisistä kirjoista ja häikäistä sirissä olevat silmänsä myös ulkomaailmalle. (YO-kirjoitukset siis ei-niin-onnellisesti ohi!)

Harmittaa ihan katsella tuota paimenlasta, jolle tämä hiljaiselo on selvästi ollut tylsää ja mälsää. Mutta nyt onneksi on aikaa treenata aivan uudella tavalla. Ollaan jatkettu pentutokossa käymistä ja ekat mätsärit olisi näillä näkymin tiedossa lokakuun lopussa (hui!)

Ollaan viime aikoina treenailtu vanhojen tuttujen perusjuttujen lisäksi vähän erikoisempiakin juttuja ja likkahan tuntuu olevan ihan pätevä :) Mm. suuntia, merkkiä, noutoa, jälkeä, ruutua ja kaukokäskyjä ollaan treenailtu.

Muista koirista sen verran, että äiskälle on iskenyt vähän harmittavasti jonkin sortin treenitauko Raipen osalta, joten BH-koe siirtyy myöhemmäksi.. Ronja purkaa haukkuintoaan oraviin paremman puutteessa (ei niin toivottavaa käyttäytymistä haukkukokeita ajatellen) ja Remu elää tavoilleen ominaisesti jossain omassa haavemaailmassaan!

Hengissä ollaan

2011-08-13T07:49:00.000-07:00

Eli tosiaan nyt viimeistään täytyy ryhdistäytyä tämän päivittelyn suhteen! On tapahtunut niin paljon viime aikoina, että en varmaan muista murto-osaakaan, mutta jospa yritän muistella..

Nokian reissu x2

Käytiin Nokialla pariin kertaan heinä-elokuun vaihteessa kummisedän uudella asunnolla. Ensimmäisella kerralla Rea oli mukana. Poikettiin myös Särkänniemessä, ja Rea kulki letkeesti mukana. Ei kummastuttaneet huutavat ihmiset ja rymisevät laitteet tippaakaan. Pitkä Kuuma Kesä -ohjelman kuvauksiakin katseltiin ja bussissa matkusteltiin - ei ongelmaa. On se niin reipas! Särkänniemestä saatiin paljon uusia kokemuksia, myös ihmisten osalta! Rea oli selvästi itsevarmempi tuon reissun jälkeen.

Reissun aikana Rea pääsi myös leikkimään Rocky -dobermannin kanssa ja voi niitä riemuhepuleita! Väsymätön paimenlapsi jaksoi leikkiä ahkerasti, vaikka autossa oli matkustanut melkein viisi tuntia, ja toiset viisi tuntia vietettiinkin Särkänniemessä. Täytyy kyllä myöntää, että uni maistui kotimatkalla itse kullekin! Kunhan Rea kasvaa niin vauhtikapulaa taitaa pitää sitten aivan toinen koira kuin Rocky ;)

Toinen reissu tehtiinkin elokuun puolella, ja silloin ei otettu koiria ollenkaan mukaan. Pystykorva-jengi Remu&Ronja pärjäsi tarhassa päivän, paimenjengi Rea&Raipe vietiin sitten Raipen kasvikselle hoitoon päiväksi ja yöksi. Hienosti olivat osanneet jopa käyttäytyä, Rea tietysti vähän ujosteli, mutta oli reipastunut kyläilyn mittaan. Ja voi että minkä paimenhepulisirkuksen nämä kaksi järjestivätkään, kun mentiin niitä hakemaan! Hyvä että nahoissaan pysyivät! :) No, myönnetään.. Kyllä minullakin oli kova ikävä!

Treenailut

Ollaan käyty joka maanantai ja torstai Raipen treeneissä Otavassa Rean kanssa harjoittelemassa kaikenlaisia perusjuttuja ja sosiaalisia tilanteita. Myös viralliselle pentukurssille päästiin starttaamaan keskiviikkona, ja neiti oli vallan näppärä :) Jälkiruutuja ollaan myös harjoiteltu, ja ensimmäinen vauvamakkarajälkikin olisi tarkoitus tehdä metsään! Pentunäyttelyitä on jos jonkinmoisia tulossa, mutta niistä sitten vähän lisää myöhemmin.

Sosiaalistaminen

Estekisat, agilitykisat, näyttelyt, markkinat, kaupungit - mitä vielä! Kierrelty ollaan niin paljon kuin mahdollista ja se alkaa tuottaa tulosta! Eipä enää neitiä paljoa ihmiset kummastuta, toisista koirista ei vedetä hirveitä kohtauksia ja hihnassa osataan kulkea jo sinnepäin :D

Muun lauman kuulumiset

Remun kanssa ollaan treenailtu välillä vähän tokoa ja vitsit jätkä on liekessä! Ronja on päässyt metsään etsimään lintuja, ja hyvinhän niitä löytyy! Ronja täytti myös 2.8. 3 vuotta! Raipelle ollaan jo BH-koe lyöty alustavasti lukkoon, joten sitä varten on treenattu ja kovasti. Samaten ollaan Raipelle suunniteltu näyttelyitä talvelle, mutta ne on vasta suunnitteilla.

Rea 15vko

2011-07-22T12:31:00.000-07:00

Hurja vahtikoira

2011-07-22T12:10:00.001-07:00

Noilla sanoilla kuvailivat muutamat Rean olemusta toissapäiväisellä telttaretkellä. Rea sai maistaa eräelämää mm. yöpymällä ensimmäistä kertaa teltassa (meni hienosti!), katsomalla vierestä epätoivoista nuotion sytytystä ja nauttimalla rannalla löhöilemisestä. Lisää kuvia latailen galleriaan :)

Kuvia ja kuulumisia

2011-07-17T08:24:00.000-07:00

Rea se vaan kasvaa (ja kaunistuu) päivä päivältä. Pian sitä huomaakin, että se on jo iso aikuinen. Ainakin olevinaan :)

Ollaan harjoiteltu Rean kanssa paljon hihnakäyttäytymistä, ja siinä sitä harjoittelemista riittääkin. Röpönen niin kovasti yrittää vetää hihnasta antaen vetoapua perässä löntystävälle taluttajalle, mutta mitäs kummaa, vauhtihan tyssää aina tyystin. "Mutta minullahan on kiire! Ei ole aikaa pysähtyä!" tuumaa malttamaton paimentyttö. Vielä ei ole aivan Rea oivaltanut tämän tekniikan perimmäistä tarkoitusta ;)

Minun kaikenmaailman kiireiden takia (lue: työtätyötätyötä) en ole ehtinyt Reaa sosiaalistamaan niin paljon kuin olisin halunnut. Mm. joka kesän must-tapahtuma St. Michel -ravit jäivät tänä vuonna välistä. Siellä on jokainen meidän koira pentuna käynyt ja hyvää se olisi tehnyt myös Realle olla keskellä ihmis(ja hevos-)vilinää ja kuunnella kovia kuulutuksia kaiuttimista. Mutta, tuleehan noita.

Rea on myös huomannut osaavansa ajatella ihan itse. Neidin mielestä huutelen sitä luokse aivan syyttä, kengät ovat parempia kutinan helpottajia hampaille kuin luut ja Ronjan kanssa saa sikailla niin paljon kuin sielu sietää. Ja näinhän se tottakai menee...

Ollaan harjoiteltu paljon uusia sekä vanhoja temppuja ja taitoja. Tassun antamisen opittuaan Rea tyrkkiikin sitten sitä tassuaan joka väliin.. Seuraamista olen imuttanut ja perusasento alkaa mennä pikkuhiljaa jo lihasmuistiin. Paikka -käsky on edelleen vahva, samoin istuminen. Maahan mennään käden avittamana. Noutamisen alkeita ollaan harjoiteltu leikin varjolla, lelu myös osataan irrottaa käskystä (jos siltä tuntuu...).

Huolia, hulluttelua ja hellettä

2011-07-02T05:56:00.000-07:00

Realla on riittänyt menoa ja ihmeteltävää muutaman viimepäivän aikana. Olemme käyneet muutaman kerran Mikkelissä, eläinlääkärissä, markkinoilla, uimarannalla, urheilukisoissa, painittu moneen otteeseen muiden pentujen kanssa ja opeteltu uusia taitoja, muun muassa uimista! Myös minulla riitti huolta Reasta, kun huomasin sen takajaloissa jotain omituista. Onneksi saatoin huokaista helpotuksesta, sillä kyseessä olikin aivan normaali vaiva pennuille kasvupyrähdyksen aikana: kasvukivut.

Täältä löytyy hiukan kuvasaastetta torstailta!

Onni matkassa

2011-06-25T04:39:00.000-07:00

Tänään käytiin Rean kanssa moikkaamassa Onni-lapinkoiraa omistajineen. Pienen alkukankeuden jälkeen leikille ei meinannut tulla loppua ollenkaan! Kiitos Minna ja Onni natiaisen väsyttämisestä! :-)

Lisää kuvia kaksikosta täällä!

Rea 12vko

2011-06-24T12:51:00.001-07:00

Tuossa neidin päivää vajaa 12 viikkoa -poseeraus. Ensi tiistaina olisikin sitten jo ensimmäisen rokotuksen aika! :-)

Elämä pennun kanssa on ollut ajoittain ihanaa, mutta toisaalta hermoja raastavaa. Ihaninta on se, kun työ tuottaa tulosta. Esimerkkinä kynnenleikkuu. Voi sitä rimpuilun määrää kun ensimmäisiä kertoja sitä harjoiteltiin, mutta nyt kaikki kynnet saa leikattua samalla kerralla ja rauhassa. Myös seisominen on kehittynyt, samoin hihnassa kulkeminen. Sisäsiisti tuo ei vielä täysin ole, mutta osaa pidättää jo huomattavasti paremmin ja pidempään!

Sosiaalistamassa Reaa olen käynyt pari kertaa kaupungin keskustassa ja kirkonkylällä. Kaupungissa röpöpöpö menee hienosti muun liikenteen ja melun seassa, poikettiinpa me kerran matkalla myös Mustissa ja Mirrissäkin ostamassa hiukan nameja. Myyjä oli Rean mielestä ihan outo, mutta pian antoi kiltisti silittää. :-) Koiria ei ole tullut kaiken kaikkiaan kuin pari vastaan, ja ohitukset ovat menneet tämän huomioon ottaen kohtalaisen hyvin. Ensin Rea tietysti laittaa jarrun pohjaan, mutta eikun nami nenän eteen ja kontaktilla ohi. Tuntuu kuin Rea "unohtaisi" vastaan tulevan koiran, kun nami on nenän edessä.

Välillä pennun kanssa tulee turhautumisia ja joskus mielen valtaa ylpeys ja ilo. Välillä tuntuu, että kaikki työ pihan rajojen opettelussa, luoksetulossa ynnä muussa valuu hukkaan, kun Ronja sotkee pakkaa. Ronjalla kun on tunnetusti omat sääntönsä ja lakinsa.... Mutta onneksi joskus voin katsoa ylpeänä tuota pentua, kun luoksetulossa tullaan iloisesti minun luo, eikä lähdetty omille teille Ronjan mukaan. Tietysti Rea on vielä niin nuori, mutta tulevaisuudessa pitää olla tiukkana ja tarkkana tuon kanssa, ettei siitä tule samanlaista haahuilijaa kuin Ronjasta.

Ronjan riemukas kotiinpaluu

2011-06-16T07:16:00.000-07:00

Ronja haettiin siis keskiviikkona kotiin. Matkasta en osaa sen tarkemmin kertoa, koska olin itse lykkimässä taimia maahan silloin. Rea oli siis koko päivän yksin kotona, koska muut olivat hakemassa Ronjaa, ja minä ja iskä töissä. Eipä se ollut sen suurempia tuhoja tehnyt, mitä nyt repinyt verhot ikkunoista ja muuta pientä... ;)

Ronjasta ja Reasta tuli heti parhaita kamuja, oikeita "siskokultia". Molemmat ovat vähän sellaisia "läläläää"-tyyppejä, joten yhteinen sävel löytyi heti ja rallia vedettiinkin sitten koko loppuilta ja vielä tänäänkin karkelot jatkuivat. Enempiä selittelemättä laittelen tähän vähän kuvia Ronjan kotiinpaluusta ja pennuista. Pentujen kuvien © Iida.

PS. Otsikkokuva meni vaihtoon väliaikaisesti, vaihdan tuon kauhean puhkipalaneen rutaleen heti, kun saan koko jengistä yhteiskuvan :)

Uusia kavereita

2011-06-10T12:55:00.000-07:00

Tänään käytiin moikkaamassa Rean kanssa
Fiaa, Frendaa ja Sonya.
Rea oli alkukankeuden jälkeen reipas ja leikki hienosti tyttöjen kanssa. Ihmiskavereitakin morjenstettiin iloisesti, mutta niiden äitiä ujosteltiinkin sitten oikein kunnolla... No, töitä tarvitaan, että Reasta tulisi yhtä reipas ihmisten kuin koirienkin kanssa.

Lisää kuvia täältä!

Touhupäivä

2011-06-09T09:58:00.001-07:00

Realla olikin eilen jännä päivä :) Ensin töissä ollessani äiti oli käynyt Rean kanssa kävelemässä kylällä ja reippaastihan tyttö meni, eikä kummastellut autoja tai ihmisiä. Kävin vielä itse illalla uudemman kerran Rean kanssa kiertelemässä kylällä, ja nätistihän likka meni hihnassa vaikka vähän väsy painoi.

Ennen iltalenkkiä nappasimme kuitenkin Rean ja Raipen auton kyytiin ja kävimme uimarannalla. Raipehan suorastaan oli hypätä nahoistaan pois, kun näki lempipaikkansa. Vesihirmu jaksoikin noutaa keppiä kerta toisensa jälkeen. Toivottavasti vaan ei viime kesän ongelmana ollut kuiva iho iskisi uudestaan uimisen takia.. Reakin kummasteli Raipen villiä menoa ja sai itsekin hepuleita ja teki ryntäyksiä veteen. Hassu tyttö :) Rea oli reippaasti rannalla, vaikka paikalla oli myös toinen saksanpaimenkoira.

Äitini telottua jälleen kerran kätensä, ei hän päässyt tänään Raipen kanssa treenaamaan. No, käytimme tämän tilaisuuden hyväksemme ja suuntasimme tänään kulkumme Rean kanssa kohti Otavaa. Siellä Rea hiukan ujosteli muita koiria ja ihmisiä, mutta pian kuitenkin oli jo reipas oma itsensä. Pitääkin nyt alkaa kuljettelemaan oikein olan takaa neitiä, että tottuisi paremmin ihmisiin, eivätkä ne olisi enää mikään ihmeellinen juttu. Automatkat ja uusi ihmeellinen paikka kummastutti niin paljon, että heti kotiin päästyämme uni maistui. Ja maistuu vieläkin :)

Viime päivinä on ollut kovia helteitä, joten koirat ovat maanneet päivät pitkät reporankoina. Jopa Raipe on ollut rauhallinen! Reaa kiinnostaisi kovasti tehdä tuttavuutta Raipen kanssa, mutta Raipella tuntuu välillä menevän kierrokset yli Rean härnätessä sitä juoksuhepuleilla. Nätisti ne ovat kuitenkin keskenään, kunhan valvoo tarkasti, ettei Raipe vahingossa leiki liian rajusti. Remuunhan Rea on rakastunut, liekö siihen leimaantunut kaikista voimakkaimmin... ;)

Raipen viralliset luustokuvien tulokset

2011-06-06T07:59:00.001-07:00

Kennelliitossa oltiinkin hyvällä päällä ja Raipen kyynärät todettiin terveiksi eli 0/0 ja lonkat jäivät C/B:ksi :)

Rea

2011-06-03T11:50:00.000-07:00

Tälläinen räpeltäjä nimeltään
Ossequente Joy of Living haettiin torstaina Saukkolasta. Rea on ihana pölypallo ja pieni tornado samassa paketissa. Rea on iloinen ja avoin koiranalku, jolta lötyy myös omaa tahtoa. Ainakin tähän asti Rea vaikuttaa sellaiselta pennulta, jota olen etsinytkin: miellyttämisenhaluinen, energinen ja oppivainen veijari! :)

Hmmm no mistähän sitä tämän tarinan alkaisi.... No vaikka Roopen katoamisesta. Joulun jälkeen aloin jo olla epätoivoinen ja koiraton elämä alkoi tosissaan pelottaa, kun Roopea ei löytynyt millään. (Meidän muut koirat on äitin koiria, paitsi Ronja on siskon = ei harrastuskoiraa minulle)

Ja sanon jo nyt, että aussieen en päätynyt sen ns. "buumin" takia, vaan olen tutkinut rotua ja haaveillut sellaisesta jo pitkään.

Olin harkinnut toista koiraa jo vuosia sitten Roopen rinnalle ihan kunnon harrastuskoiraksi kisoihin asti, koska Roope ei oikein agilitysta piitannut ja muutenkin siltä ei aina löytynyt paukkuja miun tarpeisiin. Toista lapinkoiraa en halunnut, vaan halusin ihan oikeasti koiran, jolla voi harrastaa mitä vain ja ihan kisoihin astikin. Sysäsin kuitenkin tälläiset haaveet syrjemmälle, koska äidille tuli vielä Ronja ja Raipe, joten neljä koiraa on aikalailla maksimi. Joten jatkoin ahkeraa harrastamista Roopen kanssa kisakentistä haaveillen.

Tässä vaiheessa selvennän vähän: En tarkoita, että Roope (tai lapinkoira yleensä) olisi ollut jotenkin "huono" harrastuskoira, kaikkea muuta, mutta kyllä siitä huomasi, että se meidän 4-5:t ohjatut treenit viikossa -tahti oli sille vähän liikaa.

No aussieta mietin mahdolliseksi roduksi jo ennen Roopen katoamista, mutta hautasin haaveet toisesta koirasta kun Roope katosi ja halusin vain keskittyä Roopen etsimiseen. No, totuus oli se, että miä vähän masennuin ja kaipuu koirasta oli kova. Raipen kasvattaja tarjosi minulle monesti bortsuja ja sakemanneja pentuieistaan ja Remun kasvattaja suomenlapinkoirapentua, mutta eivät ne oikeen minun rotujani olleet ja ajattelin, että oma koira saa vielä odottaa.

Perhe ja muutkin koiratutut kovasti hokivat minulle että miun pitäisi ottaa koira, että eihän tätä miun surkunaamaa treenikenttien laidalla kestä katsoa. Mutta miä halusin vaan löytää Roopen. Jouluna sitten tajusin, että Roopea ei ehkä enää ikinä löydykään. Silloin aloin hiljalleen olla yhteydessä eri auspaikasvattajiin, luin kirjallisuutta australianpaimenkoirista ja tutustuin rotuun perinpohjaisesti, kävin katsomassa koiria ja kiersin näyttelyitä. Pian kuitenkin kasvattajaksi valikoitui Elina Ossequentelta, tulin hänen kanssaan hyvin toimeen ja hänen kasvattamat koirat olivat minun mieleeni.

Kevään aikana olin paljon yhteydessä Elinaan ja hän lupasi minulle alustavasti pennun tästä Ooran ja Rosson pentueesta. En uskaltanut sanoa juuta enkä jaata, koska en vieläkään tiennyt Roopen kohtalosta. Kuitenkin kun pennut syntyivät, seurasin niiden kehitystä ja katsoin kuvia niistä. Tämä johtikin siihen, että varasin sieltä alustavasti itselleni nartun. Roope löytyi kuin löytyikin pian sen jälkeen, ja se ikään kuin varmisti päätökseni, että pennun minä nyt otan. Meninkin pentuja katsomaan, ja sieltä valitsin itselleni kuvankauniin red tri-nartun, josta tuli meidän Rea. Tilanne oli jotenkin koominen kun ensimmäisen kerran menin niitä katsomaan: muut pennut nukkuivat aitauksen laidoilla, mutta tämä pentu istui laatikon keskellä ja tuijotti minua. Eihän siinä auttanut mikään muu kuin varata se ihan omaksi. :)

Rean hakumatka meni erinomaisesti. Ensin laitoimme Rean takakonttiin häkkiin, mutta se oli pennusta niin kummallinen räminäkoppi, että itkuhan siltä pääsi. Pian otinkin Rean matkustamaan eteen syliini/jalkatilaani ja siellä reilun 3 tunnin matka taittui iloisesti maisemia katsellen ja välillä nukkuen. Rea on tullut hyvin toimeen meidän poikien kanssa, eikä hevosetkaan kummastuttaneet pientä viipeltäjää. Ronja tulee kotiin ensi viikolla, joten saa nähdä mitä Ronja tuumaa :) Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, toivottavasti myös jatkossa!

Näin Rea siis päätyi minulle ja toivottavasti Rean päätä ei ala huimaamaan kaikki tulevaisuuden suunnitelmat, joita minulla sen varalle on! ;) Toiveissa olisi kisakentille pääsy ainakin tokossa ja agilityssä ja näyttelyitä tulee kierreltyä myös. Äitini kautta tutustumme varmasti myös pk-lajien maailmaan, ties vaikka siitäkin puolesta innostumme! Mitään lajia en ole lukkoon lyönyt enkä poiskaan sulkenut, joten kaikki on mahdollista. Tällä hetkellä Rea harjoittelee vain perusasioita ja "vakavan" harjoittelun aika koittaa myöhemmin :)

Tästä blogista voikin tulla jatkossa aika Reaan painottunut, koska omasta koirasta riittää enemmän kerrottavaa, kun treeneistäkin voi kirjoittaa ihan ohjaajan näkökulmastakin, eikä aina ulkopuolisen silmin :) Mutta yritän kirjoittaa tietysti tasapuolisesti kaikista!

Tulehtuneita korvia ja muuta mukavaa

2011-05-20T07:14:00.000-07:00

Raipe kävi eilen eläinlääkärissä lonkka- ja kyynerkuvauksissa. Lonkat lähtivät kennelliittoon B/C :nä ja kyynärät 0/1. Saa nähdä mitä kennelliitto tuumaa :) Kyynärien ykkönen on luultavasti tullut siitä, kun Raipe linkutti silloin aikoinaan jalkaansa kasvukipujen takia. Ihan mukavat tulokset joka tapauksessa, vaikka eivät ihan priimaa olleetkaan :)

Lisäksi näytimme Raipen punaista korvaa lekurille. Aluksi epäilimme verikorvaa, mutta syyksi paljastuikin korvatulehdus. Raipe sai hoidoksi tippoja ja kortisonipiikin. Myös jauhelihan syöttäminen täytyy lopettaa, koska siinä on niin paljon valkuaista ja se voi laukaista/voimistaa tätä korvatulehdusta.

Sunnuntaikävelyllä, kirjaimellisesti

2011-05-15T08:11:00.000-07:00

Tänään käytiin moikkaamassa Remun kanssa koirakavereita :-) Mukana olivat Rino-belgin lisäksi vanhat tutut Sony, Fia ja Frenda. Lenkki meni tuttuun tapaan ilman sen kummempia ongelmia ja Remu tykkäsi pulikoida vedessä :)

Tähän loppuun vielä vähän Ronjan ja pentujen kuulumisia: Ronja syö kuulemma pentujenkin puolesta, syömistä pitää kuulemma alkaa jo rajoittamaankin! Siis meidän Ronja, joka syö yleensä pavun päivässä.. No saa nähdä minkälainen tynnyri sieltä tulee ;) Pennuilla on jo silmät auki, mutta vielä eivät kovin vikkeliä kavereita ole.

Lepää rauhassa, Roope

2011-05-04T05:51:00.001-07:00

Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut kirjoittavani tätä viestiä. Muutama tunti sitten tuli puhelinsoitto, jota olin sekä odottanut innolla että pelännyt kuoliaaksi. Roope on löytynyt. Kuolleena.

Naapuri oli löytänyt läheisestä viemäristä kaksi hukkunutta hirveä. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi siellä myös mustan karvakasan, jolla oli kaulassaan Hurtan panta. Roopehan se oli.

Kun kävimme Roopen sieltä loirimasta, oli näky vähintäänkin järkyttävä. Tulen varmaan näkemään siitä painajaisia lopun elämäni. Turkki oli revitty osittain irti, sisälmykset ulkona, mädäntyneen lihan haju leijaili ilmassa... Ruumis oli jo niin mädäntynyt, ettemme meinanneet saada sitä ehjänä pulkkaan. Vedin sitten painavat jäänteet kotiin asti ja teimme iskän kanssa Roopelle kauniin haudan.

Arvelimme, että Roope olisi lähtenyt katoamishetkellä jahtaamaan Remun kanssa näitä hirviä. Remu pelastui luultavasti sen takia, koska on niin arka, eikä uskaltanut mennä ojaan. Remuhan oli aivan kurainen kun tuli kotiin, joten luultavasti ne molemmat niitä jahtasivat. Roope luultavasti juttui pohjattoman viemärin mutiin ja on siis varmaan ollut siellä viemärissä koko tämän ajan. Kaikki tekemämme etsintäretket ympäri Etelä-Savoa ja lähes sadat kirjoitetut etsintäkuulutukset, aivan turhaan. Voi Roope-raukkaa, rimpuillut irti mudista, aivan turhaan, kunnes voimat loppuivat ja Roope veti viimeisen kerran henkeä.

Olin koulussa, kun tämän kuulin ja huulta purren yritin pitää itseni kasassa. Vaikka tiesin, että Roopea en enää välttämättä koskaan tule elävänä näkemään ja olin siihen henkisesti valmistautunut jo yli puolen vuoden ajan, on tämä järkytys. Se on jotenkin niin.. lopullista. Niin karulta kuin se kuulostaakin, on tämä tieto tavallaan helpotus. Nyt tiedän, mitä Roopelle tapahtui.

Roopen ei toivottavasti tarvinnut kärsiä, vaikka hukkuminen onkin pahin mahdollinen kuolema. Nyt Roope saa nukkua rauhassa Dooriksen vieressä, ilman kipuja.

Ikuisesti kaivaten ja rakastaen maailman parasta koiraa ja ystävää, Henna

Onnea Roope ja Ronja!

2011-04-28T09:22:00.001-07:00

Tämän viestin aiheena ei ole "yhyy haluan koirani takaisin" -Roopen syntymäpäiväangstaus, eikä myöskään kaikkien aikojen huonolaatuisimmat kuvat ja hirveimmät hiustyylit, vaan pennut! Ronjalle syntyi toissayönä 5 potraa pentua, 3 urosta ja 2 narttua. Ronja ja pennut voivat hyvin ja Ronja osaa hoitaa pentuja hienosti :--) Tämän "kunniaksi" ajattelin laitella tänne vähän kuvia Roopesta pentuna, koska niitä ei ole hirveästi ollut esillä. On se kyllä kaikkien aikojen suloisin pentu :) <3

PS. Jos joku jäi kaipamaan angstausta tai Roopen elämänkertaa, sen voit käydä lukemassa Roopen esittelysivulta ylempää :)

Kevättä rinnassa, treenit mielessä

2011-04-23T03:56:00.000-07:00

Paljon on ehtinyt tapahtua parissa päivässä, ja päivittely on vähän jäänyt. Jospa nyt vähän kertaisin viime aikojen tapahtumia ;--)

Eilen kävin Lahti KV:ssa ja sieltä mukaan tarttui pari kipaletta naksuttimia. Remun kanssa ei lähtenyt naksuttimeen ehdollistaminen aivan oppikirjan mukaan - Remu nimittäin pelkää sitä naksausta. Raipe taas ei välittänyt siitä tuon taivaallista, joten Raipe luultavasti ehdollistuu siihen nopeammin. No, hiljaa hyvä tulee, varsinkin Remun kanssa.

Remu on ihanan pirteä näin keväisin. Vaikka yhä edelleen sen lempiaktiviteetti on nukkuminen, on se nykyään ihanan iloisella asenteella treenaamassa. Käytiin torstaina Remun kanssa kuokkimassa äiskän ja Raipen treeneissä M&M-areenalla ja siellä meni molemmilta pojilla tosi hyvin! Käytiin läpi kaikki perusliikkeet, vahvisteltiin vanhoja taitoja eikä ryhdytty opettelemaan mitään uutta ja ihmeellistä. Remun seuraaminen oli remumaista, ajoittain tosi kivaa, mutta välillä taas lattiamaton hajut veivät. Maahanmenon Remu on vihdoin tajunnut tosi kivaksi asiaksi, ja sen sijaan, että sen takia tarvitsisi käydä hirveitä kädenvääntöjä, tarjoaa Remu jo ihan itsekin hienoa suoraa maahanmenoaan. Hyvä Remu!

Raipen seuraaminen on kehittynyt tosi paljon suoremmaksi ja paikkakin alkaa pysyä koko ajan mallikkaasti oikealla paikalla. Raipen seuraaminen on tosi vietikästä, mutta silti se pysyy "kuosissa". BH-koe alkaa pikkuhiljaa tulla entistä ajankohtaisemmaksi, sitä varten treenataan kovasti ja toivottavasti tämän vuoden aikana se päästäisiin hyväksytysti läpikin! Välillä Raipesta on huomattavissa hiukan "uppiniskaisuutta", eli eka käsky ei aina tunnu menevän perille asti. Tämän huomaa selvimmin liikkeestä maahanmenossa. Mutta tätä treenataan koko ajan ;) Luoksetulo alkaa olla jo aika valmis liike, Raipe imaisee hienosti ja vauhdilla ihan eteen istumaan. Sivullemeno on vielä ajoittain aika vino, mutta kunhan Raipen peräpään saa menemään etupään kanssa samaan suuntaan, niin kyllä sekin siitä suoristuu.

Otettiin vielä lopuksi hallilla putkea ja keppejä näiden tollojen kanssa. Remuhan ei tunnetusti ole mikään agilitykoira, Raipesta puhumattakaan. Ensin Raipe ei suostunut millään menemään putkesta, mutta kyllä se sieltä pari kertää itsensä läpi könysi. Ei taida tulla Raipesta agikoiraa, ei.

Remu puolestaan on mennyt putkesta ehkä kerran läpi koko elämänsä aikana, joten Remu yllätti minut erittäin posiitivisesti menemällä putkesta tosi mallikkaasti, ja jopa vauhdilla! (huom. Remun "vauhdikas" ei ehkä ole samaa tasoa kuin muiden koirien oikeasti vauhdikas :D) Keppejäkin palauteltiin mieleen parin vuoden takaa, ja kyllähän se niitäkin pujotteli pienellä avustuksella :)

Siinä meidän mallikkaat tokopojat :-) Ronjan laskettu aika olisi tämän viikonlopun aikana, mutta vielä kuulemma ruoka maistuu tuttuun tapaan, joten pennut syntyvät luultavammin vasta ensiviikolla. Peukut pystyy, että kaikki menee hyvin!

Ronjan pentujen laskettu aika lähenee..

2011-04-16T09:19:00.000-07:00

...tajusin sen tosissaan vasta eilen kun Ronja lähti kohti Pihtipudasta kasvattajalle odottelemaan pentujen syntymää. Siellä Ronja oleskeleekin siihen asti kunnes pennut ovat syntyneet ja luovutusiässä. Tämä tarkoittaakin sitä, että Ronja pääsee kotiin vasta kesällä. Ikävä tulee, mutta ei voi mitään :)

Käytiin lenkillä...

2011-04-08T12:00:00.000-07:00

Todistusaineistoa

Ronjan maha räjähtää

2011-04-08T11:57:00.000-07:00

Kevät(kö)

2011-04-06T04:01:00.001-07:00

Esittelyt

2011-04-02T08:50:00.000-07:00

Jooh, kokeisiin luku ei oikeen inspannut, joten aikani kuluksi (~2h) kirjoittelin meidän Rakettiryhmästä esittelyt, ilman ärräpäiden lentelyä tällä kertaa ;) Lukekaa jos jaksatte, muah!

Remu 7v!

2011-03-30T07:08:00.000-07:00

Onnea mamman mussukalle :)

Pentukuumeinen lenkki puhkipalaneilla kuvilla

2011-03-26T09:02:00.000-07:00

Ronjan ultraus

2011-03-25T07:11:00.001-07:00

...Tälläisiä natiaisia olisi odotettavissa 5-6 kipaletta!

Puoli pitkää vuotta :'(

2011-03-23T10:03:00.000-07:00

Lost in the darkness, hoping for a sign.
Instead there is only silence,
Can't you hear my screams?
Never stop hoping,
Need to know where you are,
But one thing is for sure,
You're always in my heart.

I'll find you somewhere.
I'll keep on trying until my dying day.
I just need to know whatever it's happened,
The truth will free my soul.

Lost in the darkness, try to find your way home.
I want to embrace you and never let you go.
Almost hope you're in heaven so no one can hurt your soul.
Living in agony cause I just do not know
Where you are.

I'll find you somewhere.
I'll keep on trying until my dying day.
I just need to know whatever it's happened,
The truth will free my soul.

Wherever you are, I won't stop searching.
Whatever it takes, I need to know.

Elämäni koira, rakkaus ja yksinkertaisesti koko elämäni.
Ikävä, tuska ja kaipuu eivät hellitä koskaan.

Kuvia

2011-03-16T11:19:00.000-07:00

Käytiin tänään Remun kanssa moikkamassa Rino-belgiä, Tico-shelttiä sekä tuttuja Fiaa ja Frendaa vauhdikkaan lenkin merkeissä. Kuvia voi katsella täältä!

Poikien viikonloppu

2011-02-28T04:00:00.000-08:00

Laitanpa nyt tälläisen kuvapostauksen hiihtoloman alun tapahtumista. Raipen kanssa ollaan treenailtu sekä käyty Even kanssa lenkillä, Remun kanssa lähinnä ollaan lenkkeilty ja hiihdelty :) Ronja on vieläkin kasvattajallaan, mutta tällä viikolla palautuu sieltä kotia.

Meidän pikku-Ronja ei olekaan enää niin pikkuinen...

2011-02-24T06:08:00.001-08:00

Ronja lähti viikonloppuna treffamaan nuorta ja salskeaa pohjanpystykorvaurosta kasvattajan kanssa Kyyjärvelle. Siellä astutukset olivat sujuneet kuulemma hyvin ja nyt pidetäänkin vain sormia ristissä, että ultrassa näkyy sitten myöhemmin pikkuisia riiviönalkuja!

Jalostuspäivät

2011-01-30T08:24:00.000-08:00

Tänä aamuna suuntasimme Golfin nokan kohti Kuopiota, tarkemmin sanoen Sorsasalmen ravirataa, jossa järjestettiin Pystykorvakerhon 40-v. näyttely.

Ilman sen kummempia odotuksia saavuimme paikalle ja tuomarin ollessa hidas kehään pääsimme viimein vasta muutaman tunnin odotuksen jälkeen. Remu esiintyi remumaisen mallikkaasti, mutta täysin karvattomana ja aivan liian kovassa seurassa saimme EH:n emmekä sijoittuneet. Saimme ihan remunnäköisen arvostelun:

Tuomarina Tapio Kakko

"Kokonaiskuvaltaan erittäin hyvä. Oikean muotoinen, hieman narttumainen pää. Sopivasti kulmautunut edestä ja takaa. Riittävä raajaluusto. Saisi olla enemmän raajakarvoitusta. Hyvänlaatuinen karva, mutta pohjavillaa saisi olla enemmän. Liikkuu hyvin. Miellyttävä luonne."

VAL EH

Näyttelyissä tapasimme myös Roopen ihastuttavan Pyry-pojan (Naavatassu Boss), johon Remu ainakin ihastui kovasti. Ihan on Pyry isänsä poika, niin näöltään kuin luonteeltaankin. Siitä pojasta tulee vielä jotain suurta ;)

Raimo-rakas täytti vuoden!

2011-01-24T11:28:00.000-08:00

Lauantaina meidän oma "nulikkamme" täytti kokonaisen vuoden! Niin se aika vain rientää ;) Raipella vauhti ei vielä osoita hiipumisen merkkejä, samanlainen kakara se on kuin puolikin vuotta sitten. Raipen erinäiset jalkavaivat ovat haitanneet treenausta viimeisen muutaman kuukauden ajan, mutta nyt kun parantumisen merkkejä on nähtävissä, treenikentät kutsuvat toivottavasti taas pian uudelleen!

Suunnitelmia Raipen varalle olisi vuodelle 2011 mm.

- treenausta BH-kokeeseen
- PK-lajeihin syventymistä, varsinkin jälkeen ja tottikseen

- tokon alokasluokan debyytti

Jouluja!

2010-12-22T13:50:00.000-08:00

Tänä vuonna Raipe pääsi edustamaan meidän laumaa joulutervehdykseen :) Hyviä jouluja kaikille!

ROOPE KADONNUT!

2010-10-19T10:12:00.000-07:00

Täälläkin ajattelin mainostaa, että Roope on siis ollut jo 19 päivää kadoksissa. Näin ollen se voi olla jo ihan missä päin Suomea tahansa. Varkauskin voi olla vaihtoehto, eli jos näette Roopen näköisen koiran vaikka jonkun hihnanpäässä, ottakaa yhteyttä! Kaikki näköhavainnot ovat kullanarvoisia, joten älkää epäröikö soittaa!

p. 040 7211 712
p. 040 869 7637

KIITOS!

Vihdoin syksy!

2010-08-30T12:50:00.000-07:00

Kuvia tämänpäiväisiltä syksyisiltä retkiltä :) Syksy on parasta aikaa, ilma on ihanan raikasta, luonto on ruskaista ja koirat nauttii viileästä :) Käytiinpä Remun kanssa eilen jopa agilityyn tutustumassa, ei se ehkä ole se Remun leipälaji, mutta hyvin se meni kuitenkin ;)

Tokomöllit

2010-08-25T11:11:00.000-07:00

Sadetta uhmaten suuntasimme tänään ensimmäisiin tokomölleihimme ikinä :D Paikalle saavuttua Roope oli mukavan sekaisin ja korvat vain koristeena joten odotin todella innolla tulevaa :D Koira piippasi, vinkui ja pyöri kuin pieru nahkahousuissa, jee! Ja kun oli meidän vuoro esittää taitomme, alkoi satamaan ihan kaatamalla vettä sekä viereisellä kentällä alkoi agilityharkat, joissa oli huutavia koiria..

No, enempää selittämättä tältä numerorivi näytti:

Luoksepäästävyys 8 (Joo, lähti vähän vastaan, mutta muuten ihan ok)
Paikalla makaaminen 8 (En mennyt kovin kauas, ja se verotti pisteitä. Muuten ihan ok, lukuunottamatta nopeata nousua loppuvaiheessa)
Seuraaminen kytkettynä 7,5 (Alussa haahuili vähän omiaan huutavien koirien takia ja täyskäännökset vähän levähti)
Seuraaminen taluttimetta 7,5 (Sama juttu kuin hihnankin kanssa)
Seuraamisesta maahanmeno 10 (Mukavan nopea ja suora)
Luoksetulo 10 (Sehän tuli vauhdilla!)
Seuraamisesta seisominen 10 (Yllättävän hyvin, vaikkei tätä liikettä olla harjoiteltu juuri ollenkaan, koska sekoittaa niin helposti liikkeestä maahanmenon)
Estehyppy 8,5 (Eniten pelätty liike, mutta lähti kuin nato-ukko, vaikka välimatkaa oli parisen metriä. Pisteitä tippui kun jäi seisoimaan vähän turhan sivuun)
Kokonaisvaikutus 9

ALO1 173/200, 2. sija

Kuvassa demonstroimme hienosti Roopen kanssa, millainen perusasennon ei kuulu olla :D Kuva ei ole mölleistä.

Lappalaisleirillä

2010-08-11T05:32:00.000-07:00

Joo tiedän, siitä on jo viikko, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tai sitten ei.

Roopen kanssa siis vietimme monella tapaa ikimuistoisen viikon Rautavaaran Metsäkartanolla, Julian ja Terin kanssa. Paikka oli tosi upea ja ihmiset mukavia. Toimintaa oli jos monenmoista. Roopen kanssa keskityttiin lähinnä agilityyn. Ja miksi kukaan ei sanonut että olisi voinut ottaa vähän vahvempaa ruokaa mukaan, mitä häh? :D Roope oli siis suorastaan laiska, mitä se ei ole koskaan. No, pysyinpähän perässä.

Agiliitelyn lisäksi osallistuimme mm. junior handleriin ja leiriolympialaisiin. Junior handlerissa 12 koirakon joukosta selviydyimme neljänsiksi (enpä olisi itse sijoittanut meitä ollenkaan sillä esityksellä), leiriolympialaisista ei sitten sen enempää.. :DD

Laiskana kirjoittajana, mutta "aktiivisena" valokuvaajana, annan kuvien puhua puolestaan.

Vuoroa odotellessa..

Noniin, minne sitten?

Kyllä mä yli pääsen, kato vaikka!

Tolpan nokassa odottamassa omaa vuoroa

Vähän yritettiin seurata treenien päätteksi... Ei olis kannattanut näköjään

Julian taiteellinen näkemys Roopesta keppikujalla

Luontopolulla pysähdyttiin vähän poseeraamaan

Hippa!

Isolla rannalla oli paljon tilaa juosta

Uinnin jälkeen luonnollisesti kierittiin hiekassa..

Kontrastit kaakkoon!

Roope oli varsin kypsynyt tuohon järveen

Kaverikuviakin yritettiin ottaa... :D

Nuo takajalat...! :D

Mamman perässä takaisin radan alkuun

Roopen tunnelmat ensimmäisenä päivänä

reeniä reeniä

2010-07-25T12:22:00.000-07:00

Tässä ollaan viimeaikoina treenailtu Roopen kanssa oikeen urakalla. Perjantaisen (ja joskus sunnuntaisenkin) agiliitelyn lisäksi käydään kaksi kertaa viikossa Otavassa tokottamassa.. Tämän hurjan harrastamisen seurauksena Roope on alkanut vähän turhan paljon leimaantua minuun, mikä taas johtaa hirveisiin mustasukkaisuuskohtauksiin, varsinkin jos Remu on lähettyvillä.. Tästä eteenpäin pitääkin olla tarkempana ettei kahnauksia syntyisi lisää..

Viikon päästä suuntaamme nokkamme Roopen kanssa kohti Rautavaaraa, lappalaiskoirat ry:n kesäleirille :)

Laitanpa tähän muutaman kuvan siitä, miltä seuraaminen tällä hetkellä näyttää. Kyllä se siitä alkaa jo pikkuhiljaa sujumaan... :--)

Roopen ja Rauhan pentusia

2010-07-11T10:21:00.000-07:00

Roope agiliitää

2010-07-09T11:02:00.000-07:00

Tänään käytiin, kuten tavallisestikin perjantaisin, agilityssä. Tällä kertaa paikalla oli meidän lisäksi vain shelttejä... Ei yhtään tuntunut kömpelöltä siellä rasvattujen salamien keskellä :D Mutta tänään harjoiteltiin kontakteja, putkea mutkalla, pussia, takaa leikkausta (yhteen vai erikseen kirjoitettuna?) ja rengasta. Kaikki meni mallikkaasti, tosin vähän laiskasti :D Roopen kanssa ei tarvinnut esteitä paljoa hinkata, joten odottellessa otin paikalla makuuta ja seuraamista. Kotiläksyksi tuli valssi ja Roope sai olla esimerkkikoirana, kun ohjaajat näyttivät miten se tehdään.

Eilen treenasin molempien poikien kanssa tokoa. Roopen kanssa otin lähinnä seuraamista ja jääviä. Roope on alkanut jo hoksaamaan liikkeestä maahanmenon "hissi-tekniikalla", eli etupää ensin maahan, kun ennen se on aina mennyt ensin pyllylleen. Roope malttaa jo jäädä ensimmäisestä käskystä maahan, eikä hidastusta enää tarvita. Lisää siis tätä.

Seuraaminen oli ajoittain ihan muksaa, kontakti pysyi ja paikkakin oli ajoittain tosi hieno. Käännöksiä pitää vielä reippaasti vahvistella, tahtoo jäädä vähän turhan irtonaisiksi, samoin myös täyskäännökset. Lopuksi otin paikallamakuuta n. 2 minuutin ajan. Kävin nopeasti piilossakin, ei lähtenyt perään. Sen jälkeen kuitenkin nousi kerran, mutta meni hienosti maahan kun käskin. (Ehkä ne kaukokäskytkin joskus onnistuu)

Remun kanssa otin seuraamista, siinä ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin liikkeelle lähdettäessä Remu lähti vähän turhan innokkaasti ja edistäen. Sitä harjoittelinkin niin, että perusasennossa sanoin "seuraa", mutten lähtenyt mihinkään ja palkkasin. Tämän toistin pari kertaa ja se auttoi, Remu malttoi jo odottaa milloin lähden. Tämän lisäksi otin luoksetuloa, paikalla makuuta ja muuten vain maahanmenon vahvistamista.

2010-06-17T02:49:00.000-07:00

Luulisi, että näin kesällä olisi aikaa bloggailla, mutta kaikkea muuta. Konekin on päättänyt pitää omaa kesälomaa, eikä senkään takia ole voinut päivitellä.. :p Mutta uudistin sentään tuon otsikkokuvan. Aika kauhea, mutta ajaa asiansa.

Mutta asiaan.

Roopen kanssa ollaan käyty ahkerasti agilityssä ja se alkaakin jo sujua ;) Roopen kanssa mennään myös parin viikon päästä ensimmäistä kertaa koiraleirille - jännää! Toivottavasti leiri vastaa odotuksia ja siitä olisi paljon hyötyä :) Leiriltä pitääkin ottaa paljon kuvia, kun harvemmin kukaan on mukana agilitytreeneissä kuvaamassa. Huomenna onkin meillä edessä ensimmäiset treenit MAH:illa.. kääks!

Joensuun KV

2010-05-30T12:43:00.000-07:00

Roopen (ja Raipen) kanssa käytiin pyörähtämässä Joensuun KV:ssä, vuoden näyttelytaon jälkeen. Siihen nähden se meni hyvin :) Lähdettiin matkaan siinä puolen kuuden jälkeen, Roope takapenkillä ja Raipe takakontissa. Matka meni hyvin, Roope vaan katteli maisemia ja nukkui kieli pitkällä ;)

Kun saavuttiin näyttelypaikalle, Roope malttoi olla nätisti kehässä ja sen ulkopuolella. Ekan kerran kun tulin sinne kehän laidalle ja selailin sitä luetteloo niin heitin kaikki toiveet kankkulan kaivoo :D Ei mitään mahiksia! ;--) Joten päätin sitten vaan keskittyä parhaaseen mahdolliseen esiintymiseen ja käyttäytymiseen. Vaikka olikin ruohopohja (nightmare) niin Roopen kuono pysyi hyvin taivasta kohden (tai mun naamaa?) ja esiintyi roopemaisen mallikkaasti, mistä ei ollut mitään hajua viime mätsäreissä.. Tavattiin paljon tuttuja ja jopa yksi Roopen tulevan pennun (Tassutuvan Amritan pentueesta) omistaja kävi moikkaamassa ;)

Tässä arvostelu, tuomarina Pekka Teini:

Varmasti esiintyvä, mittasuhteiltaan oikea. Hyvä pää ja korvat. Rungossa oikeat mittasuhteet ja ylälinja. Runko hieman kapea edestä. Raajat kulmautuneet hienosti, niissä hieno karvapeite. Näyttävä häntä. Karvapeite hieman makaavaa. Hieno käytös.

VAL ERI

Kuvan otti Iida

Outouksia agitreeneissä

2010-05-24T10:41:00.000-07:00

No nyt pääsi niin käymään että meille ei alkeiskurssipaikkaa suotu MAH:ista, joten aloitinpa sitten käymään täällä paikallisissa treeneissä. Eihän siellä ole kuin yksi koirakko miun ja Roopen lisäksi ja opetuskin on vähän sinne päin mutta onpahan sentään esteet!

Roope siis näki sunnuntaina ensimmäistä kertaa elämässään putken ja sehän sujui parin kerran jälkeen kuin vanhalta tekijältä. Lopussa menimme kolmen esteen rataa putken (6m) kanssa. Roope meni tosi reippaasti ja kiltisti vaikkei ollut edes hihnaa, olin niin ylpeä :) Ohjaajatkin kehuivat että harvoin näkee noin omistajastaan kiinnostunutta koiraa. Olin että jooo-o :DDD Mutta hyvillä mielin jatketaan kun noin hyvin sujui jo ensimmäisellä kerralla :) Lopuksi kyytiä odotellessani tein vähän jääviä liikkeitä ja luoksetuloa. Hyvin malttoi olla paikallaan pitkään vaikka heinikossa olikin hirveesti hajuja :) Varattiin myös paikka tokosta joten toivottavasti päästään starttaaman niissä mölleissäkin syksyllä, ainakin tokossa ;)

EDIT. Päästiin sittenkin MAHhiin!!!

Kevätkuulumisia

2010-05-01T07:20:00.000-07:00

Kevät on tullut jo kovaa vauhtia ja se tietää myös sitä, että koirilla on tavallista enemmän virtaa ;) Viimeiaikoina ei ole vielä mitään ihmeellistä tapahtunut, muuta kuin se, että kävin tänään Roopen kanssa mätsäreissä.

Odotukset olivat niinkin suuret kuin sin. ei sij., sillä päällämme on tuntunut olevan ikuinen mätsärikirouksen viitta joka evää meiltä kaikki mahdollisuudet menestyä :D Mutta toisin kävi. Parinamme oli iso koira (heheh tiedän että olen hyvä tunnistamaan rotuja :D mutta se oli tosi iso, vähän samanlainen kuin leobergi) ja saimme juosta oikeen olan takaa että saimme sen pysymään poissa niskasta. Roope esiintyi roopemaisen mallikkaasti ja tuomarin ojentaessa punaisen nauhan totesi hän myös meidän olevan erittäin tasokas pari. Odoteltiin siinä sitten punaisten kehän alkua. Ennen sitä kehää tiesin jo, että Roope ei enää jaksaisi keskittyä esiintymiseen. Siinä sitten mentiin ryhmän mukana pari kierrosta (onneksi sentään liikkeet sujuivat) ja seisoskeltiin siinä sitten (yritin koko ajan nostella Roopen päätä sieltä maanrajasta jossa oli mukamas niin hyvät hajut..). Tuomarin tehtyä päätöksensä olimme ensimmäisiä. Siinä vaiheessa olin kyllä ihan puulla päähän lyöty, sillä sellaisella esiintymisellä emme olisi todellakaan sellaista menestystä ansaittu!

No, bis-kehä oli heti perään ja siellä sitten sekoiltiin oikeen olan takaa. Roope oli ihan naatti ja ei jaksanut edes seistä. Jotenkuten sain sen 'seisomaan', mutta häntä oli tippunut ja pää roikkui maanrajassa.. Jes! :D No, tuomarit siinä meitä juoksutti ja lopulta oli jäljellä vain me ja joku terrieri. Totesivat vielä että oli vaikea valinta! Mikä ihmeen valinta - sehän oli selvä! Flegmaattinen Roope vs. pirteä terrieri :---) No, laittoivat terrierin ensimmäiseksi ja meidät toiseksi. ;) Ehdin jo huokaista helpotuksesta - nyt pääsen pois! No eikus piti vielä "poseerata" kameralle. No, Roope oli sen terrierin ahterissa ja miulla oli kuulemma koko ajan suupielet alaspäin. En halua nähdä sitä kuvaa!

Palkinnoksi saatiin siis reppu, paaaljon luita, narulelu, pokaali, ruusuke ja säkki ruokaa. No, nyt alkoi pelottamaan se Joensuun KV mihin Roopen ilmoitin, toivottavasti skarppais vähän sinne tuon esiintymisen saralla! :D

Kevättä rinnassa

2010-04-12T11:58:00.000-07:00

En ole tänne raapustanut mitään pitkään aikaan, joten nyt onkin sitten korkea aika kirjoitella kuulumisia.

Ensinnäkin, pari viikkoa sitten pyörähdettiin Remun kanssa Mikkelissä mätsäreissä, ja kuuden tunnin odotus palkittiin punaisella nauhalla ja kylmällä kädellä :D No tuo punainen nauha oli kyllä yllätys, Remu ei oo koskaan esiintynyt niin huonosti! Kai se sitten ansaitsi sen punaisen nauhan malttamalla seisoa sekunnin ajan paikallaan :D

Roopella on taas naisia riittänyt, tässä parin viikon sisässä on käynyt kaksi narttua,
Tassutuvan Amrita ja Remun tyttö Rauha (joka on muuten kuin Remun kopio, niin luonteeltaan kuin ilmeeltään) Ja Minttu-nartulle syntyi jo muutama viikko sitten viisi potraa pentua, kolme soopelia ja kaksi parkkia ;) On se jännä, että ei tunnu Roope jättävän yhtään itsensä värisiä pentuja ;)

Roopen taival

2010-03-09T10:57:00.001-08:00

Ajattelin kirjoittaa tänne kaikki Roopen arvostelut mitä löysin, niin niistä voi nähdä onko mitään kehitystä tapahtunut :D Ainakin ihan ensimmäisestä arvostelusta olen ihan häpeissäni, tuosta esiintymisestä ollaan otettu kyllä opikseen ja sen huomaa muista arvosteluista :D

And here we go!

Kalajoki (erkkari) 22.10.2006, Leila Kärkäs
"Hyvät mittasuhteet. Hyväasentoiset, hieman kookkaat korvat. Otsapenger saisi vielä kehittyä ja silmät tummua. Hieman niukat kulmaukset edestä. Hyvä takaosa. Hyvin kiinnittynyt, kierteellä oleva häntä. Hyvä runko ja eturinta. Hyvä sivuliike. Etuliike hieman vispaavaa. Koira esintyy muuten hyvin, mutta komentelee esittäjäänsä. Musta vaalein merkein, pentuluokassa. Esiintymistä harjoiteltava."
PEN ERI2 KP

Valkeala RN 3.3.2007, Hannu Talvi
"Musta vaalennuksin. Hyvät mittasuhteet, keskikoko. Alaleuka voisi olla voimakkaampi ja kuono muutenkin täyteläisempi. Hyvä vahva runko, hyväluustoiset ja -asentoiset raajat. Hyvä turkki ja liike. Normaali luonne."
JUN ERI1

Imatra RN 11.3.2007, Paavo Mattila
"Erinomainen nuori uros. Hyvänmallinen pää. Hieman kookkaat korvat. Erinomainen runko, hyvät raajat. Erittäin hyvä turkki, komea häntä. Liikkuu erittäin hyvin, miellyttävä luonne."
JUN ERI1 PU1 ROP SERT RYP1 BIS1

Seinäjoki (erkkari) 25.3.2007, Pekka Teini
"Hienosti esiintyvä, mittasuhteiltaan ihanne, hyvässä karvapeitteessä esiintyvä nuori uros. Oikea ilmeinen, mutta vielä hieman kevyt pää, kallo-osa toivottavasti vahvistuu vielä. Oikein rakentunut, vielä hieman ? rintakehä. Runkoon sopiva raajaluusto, hyvät käpälät, hyvä häntä ja karvepeite."
JUN ERI3

Savitaipale RN 31.3.2007, Marja Talvitie
"Keskikokoa kookkaampi, mittasuhteiltaan erinomainen. Vahva päinen, hyvä korvainen uros. Ostapenger voisi olla selvempi. Hyvä ylälinja ja häntä. Erinomainen karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Hieman niukat etukulmaukset. Rauhallinen luonne. Liikkuu vielä hieman ahtaasti edestä."
JUN ERI3

Hirvensalmi RN 14.4.2007, Esko Salkonen
"Keskikokoa suurempi. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä musta pää, jossa riittävästi kuonoa. Tummat silmät. Hyvät korvat. Hyvä runko, raajat, asento ja luusto. Tuuhea kaunis häntä. Musta turkki, vaaleat värimerkit - valkoista hännän kaaressa. Liikkeet ja luonne hyvä."
JUN ERI2 PU4

Juva KV 7.-8.2007, Paavo Mattila
"Kaunis, sopusuhtainen uros, hyvät mittasuhteet. Kuono voisi olla lyhyempi. Kaunis kaula. Sopusuhtainen runko, hyvät raajat, turkki ei parhaassa näyttelykunnossa. Kaunis häntä. Hyvä sivuliike, voisi liikkua reippaammin. Hyvä luonne."
JUN EH3

Lappeenranta (erkkari) 30.3.2008, Esko Salkonen
"Keskikokoa suurempi. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvänmuotoinen, kevyt pää. Hyvät silmät ja korvat. Tiivis, vankka runko. Hyvät raajat. Tuuhea, kaunis häntä. Musta turkki, valkoiset merkit."
NUO ERI

Valkeala RN 3.5.2008, Soile Bister
"Erittäin hyvän tyyppinen, vahvaluustoinen ja maskuliininen uros, jolla turhan pitkä pää ja loiva otsapenger. Riittävä luustoinen, vielä melko kapea edestä ja hieman litteät kyljet. Hyvä asentoinen häntä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu yhdensuuntaisesti mutta takaraajan työntö voisi olla vahvempi. Erinomainen luonne ja esitys."
AVO EH4

Kangasniemi RN 24.5.2008, Matti Palojärvi
"Keskikokoinen, musta merkein, mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä pää, erinomainen runko ja raajaluusto. Hyvät kulmaukset, raajat oikea-asentoiset. Erinomainen karvapeite ja häntä. Kevyt liike, miellyttävä luonne."
AVO ERI1 PU1 ROP SERT RYP4

Pieksämäki RN 7.6.2008, Raimo Viljanmaa
"Joustavat liikkeet omaava, oikealinjainen pää jossa sopivan peikkomainen ilme. Hyvät korvat, selvä sukupuolileima. Rungoltaan tiivis, jäntevä. Järeysasteeltaan oikea. Hyvät, oikea-asentoiset raajat, selkeä turkki. Sopivan tiivis häntä."
AVO ERI2 PU2 VASERT

Imatra RN 21.3.2009, Raimo Viljanmaa
"Erittäin tasaisesti liikkuva uros, ostapenger voisi olla parempi. Hyvät korvat. Rungoltaan tiivis, oikea järeysaste. Hyväryhtinen kokonaisuus jolla erinomaiset raajat. Hyvä musta turkki harmahtavin merkein. Hyvä häntä. Mallikas esiintyjä."
AVO ERI2 PU4

Savitapale RN 4.4.2009, Pekka Teini
"Musta vaalein merkein. Todella tiivis, kauniisti liikkuva ja ryhdikäs uros. Hyvän kokoinen pää. Simät voisivat olla hieman tummemmat ja etäämmällä. Raajat kauniisti rungon kulmissa. Hyvä häntä ja turkki. Tähtiesiintyjä."
AVO ERI1 PU3 SERT FI MVA

Hirvensalmi RN 18.4.2009, Paula Rekiranta
"Tyypiltään erinomainen uros, jolla erinomaiset mittasuhteet. Vahva kuono-osa. Silmät voisivat olla hieman tummemmat ja otsapenger selvempi. Hieman kookkaat korvat. Erinomainen kaula, ylälinja ja häntä. Tilava runko, hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Rodunomainen kokonaisuus."
VAL ERI1 PU1 ROP RYP1 BIS2

On kyllä matkaa tuosta ensimmäisestä arvostelusta viimeisimpiin :) Ja Roopesta tuli myös isukkikin viime viikonloppuna, kun Salvastin Neiti Nokkonen synnytti la-su -yönä kuusi pentua :)

Potkuttelua

2010-02-12T09:02:00.000-08:00

Eilen otettiin Roopen kanssa muistin virkistykseksi vähän alokasluokan liikkeitä ja täytyy kyllä sanoa että aika hakusessa olivat :D Paikalla olot ja makuut meni hyvin, mutta se seuraaminen. Me ei vaan ikinä tulla sitä osaamaan!

Myöhemmin mentiin sitten Roopen kanssa potkurilla ja voi että Roope nautti kun sai juosta potkurin rinnalla vapaana niin kovaa kuin jaksoi! (Tosin miä en välillä meinannut pysyä sen perässä.. :D)

Roopen toinen tyttöystävä

2010-01-24T04:37:00.000-08:00

Elikkäs, tänään (niinkuin tuli jo mainittua eilen toisessa blogissa) kävi meillä Roopen luona Minttu-narttu Tampereelta asti. Alkusähläilyjen jälkeen kuitenkin lykästi ja toivotaan että pentuja syntyy!

TÄSTÄ pääset Hiisivuoren kennelin sivuille!

Remulla tassu-pipi

2010-01-23T07:46:00.001-08:00

Elikkäs, muutaman päivän on jo Remu linkuttanut etujalassa olevan haavan takia. Nyt ollaankin saatu leikkiä sairaanhoitajia oikeen olan takaa, ja tästähän Remu ei ole mielissään ;) Tänä aamuna otetusta kuvasta voi tarkkasilmäiset havaita minun sukkaviritelmäni minkä siihen väkersin ettei Remu pääse nuolemaan haavaansa ;)

Roopen eka tyttöystävä

2010-01-06T06:39:00.000-08:00

Tänään kävi meillä Salvastin Neiti Nokkonen vähän treffaamassa Roopea. Kaikki sujui hyvin ja pidetään peukut pystyssä että myös pentuja syntyy!

Pakkaslenkki

2010-01-02T07:05:00.001-08:00

Tänään suuntasimme Ronjan ja Remun kanssa jo heti aamutuimaan kulkumme Sinin ja Even luokse. Siellä meitä jo odottikin Sini Even ja Katja Fian kanssa.

Lenkillä kävimme vähän jäällä ja laahustamassa tietä pitkin. Lenkki meni hyvin ja koirat osasivat jopa käyttäytyä suurimman osan ajasta..! (paitsi Ronjalla oli kova show kokoajan päällä, lie juoksut tulossa..)

TÄÄLTÄ löytyy lisää kuvia lenkistä!

Silmäpeilaus

2009-12-19T12:43:00.000-08:00

Käytiin perjantaina poikien kanssa Lappeenrannassa tarkastamassa silmät. Matkalla eksyttiin useaan otteeseen (poistullessa vielä enemmänkin...) mutta muuten matka meni hyvin, siellä ne olivat takakontissa sulassa sovussa :)

Kun vihdoin päästiin paikalle, laitettiin pojille silmätipat jotka laajentaisivat mustuaisia. Niiden vaikutettua 15min päästiin itse asiaan. Remu meni ensin ja minä jäin odottamaan Roopen kanssa vuoroamme. (Voi sitä ulinan määrää...) Remu oli ollut kiltisti kuten yleensäkin ja eläinlääkäri oli saanut sinä päivänä jonkinlaisen uuden silmäkameran ja sitä Remulle sitten testaili. Remun silmien kulmista löytyi kuulemma jotain mustia pisteitä eikä ell. osannut sanoa mitä ne olivat. Eivät kuitenkaan vaikuta jalostukseen tai muutenkaan Remun elämään - eli terve poika on.

No sitten olikin Roopen vuoro.. Roopella oli ilmeisesti jotain ongelmia pöydällä- ja paikalla pysymisen kanssa :D Silmät tutkittiin ja terveethän ne olivat. Tosin testikuvia Roopesta ei ell. saanut yhtäkään uudella kamerallaan, toisin kuin Remusta... : D

Muuten meidän elämäämme kuuluu hyvää, Roope on ollut mm. koko viikonlopun vapaana ulkona Remun ja Ronjan kanssa. Muutaman kerran aluksi lähtivät Remun kanssa jonnekin seikkailemaan, mutta siitä lähtien ovat olleet koko ajan omalla pihalla. On se Roopekin nyt rauhallinen kun on saanut purkaa energioitaan ihan vapaasti, eikä ole enää semmoinen ad/hd -apina niin kuin tarhassa ollessaan : D

Roopen kuulumisia

2009-12-02T09:26:00.000-08:00

En ole jaksanut tänne mitään oikeen rustata vähään aikaan niin kertaanpas pikaisesti lähiaikojen tapahtumat:

Käytiin Sinin ja Even kanssa lenkillä ja minulla oli Roope mukana. Lenkki meni muuten mainiosti lukuunottamatta Roopen (ja Even) pieniä seikkailuja autotiellä.. No, elossahan nuo vielä ovat. Lopuksi kokeiltiin Even hienoilla agiesteillä vieläkös muistuisi Roopelle mieleen kesän '08 agilityt kotona. Ja ylläripylläri sehän meni ne kuin vanha tekijä, on se ihmeellinen tuo koiran muisti..
Ollaan nyt lähinnä vaan lenkkeilty iltaisin pimeällä ja silloin on oiva aika pitää Roopea vapaana. Tänäänkin kävin lenkillä pimeässä ja Roope jopa rasittavan usein tuli kattomaan missä olen (makkarat alkoi vähenemään uhkaavasti...). Meninpä kerran jopa kuusen alle piiloon ja toi vaan seisoo siellä keskellä tietä ja oottaa vaan että millon tuun sielä kuusen juuresta pois : D hupsu koira
Näillä näkymin agility-uramme alkaa keväällä tai syksyllä, jos päästään pääsykoe läpi. Jännittää jo nyt...

Ja Remullekin kuuluu hyvää, kuluttelee sohvia suurimman osan ajastaan ;) Opetin sille jopa uuden tempun: ympäri! Oppi sen jopa nopeammin kuin Roope, amazing ;)

tjohoo

2009-11-20T10:44:00.000-08:00

Aloitan Roopen kanssa agilityn! Missä ja milloin, niin en tiedä mutta aloitan kuitenkin. (Johan tätäkin on suunniteltu kaksi vuotta...) Roope on ihan liian aktiivinen ja pakko saada joku harrastus missä se pääsee "toteuttamaan itseään" :D Ihme kyllä äiskäkin innostui asiasta...!

ööö Katja-agilitymaisteri voi sit hjelppiä mun tän aloittamisen kanssa. Tuskin ees läpästään mitään "pääsykoetta" :D

Wish me luck!

talven taikaa(ko)

2009-11-12T09:36:00.000-08:00

Elikkäs, olen onnistunut olemaan päivittämättä tätä blogia muutamaan kuukauteen, mutta älkää huoliko runsas lukijakuntani, nimittäin ette ole jäänet mistään paitsi. Nimittäin, tänään tapahtui vasta jotain mainitsemisen arvoista! Olin uurastanut koulussa ahkerasti kolmeen asti ja kotipihaan kulkuni päättyi vasta siinä neljän aikoihin. Ensin kävin ratsastamassa ja siitä lopen uupuneena rojahdin sohvalle. Siinä sitten mietiskelin että mitä minun pitikään tehdä... Ainiin, Roopehan se oli joka tarhassa huusi, ehkäpä pitäisi senkin kanssa jotain tehdä... ;--) No, ajattelin että kyllähän sen kerkee ulkoiluttamaan.

Vähän ajan kuluttua, kulkuni Roopen tarhalle suunnanneena, ihmettelin että mikä täällä piipittää.. No, joku omituinen äänihän se pääni sisällä oli joka sanoi että laske se vapaaksi. Tjohooo siinäpähän vasta neronleimaus! Well, I gave into a temptation ja avasin Roopen tarhan oven selälleen ja kehotin sitä astumaan ulkomaailmaan. Sehän oli ihan silmät levällään ja näytti ihan siltä että "saanko mä ihan oikeasti tulla täältä pois?!". No, Roopehan ei sitten koko lenkillä lähtenyt mihinkään ja nätisti kirmasi aina luoksen kun en jaksanut pysyä sen perässä. Yllätyin kyllä totaalisesti, sehän oli suorastaan täydellistä! *aplodeja*

Mutta, en kyllä ala sitä vapaana pitämään, koska ollaanhan se nähty. Kerran onnistuu ja sitten innostutaan ja seuraavassa hetkessä kirotaan auton etupenkillä gotleri kädessä että missä helllllkutissa se ssssstanan rakki on.

Asiasta kukkaruukun kautta viidenteentoista, kaikki kolme koiraa kävi tiistaina rokotuksissa ja se oli kyllä semmosta teatteria että huhhuh, mutta ei siitä sen enempää. Ajattelin viikonloppuna ottaa lappalaisista talvisia kuvia joista sitten teettäisin joulukortit kasvattajille :)

Syksy!

2009-10-01T10:20:00.000-07:00

Jee se on täällä vihdoinkin. Rakastan syksyä ja vihaan muita vuodenaikoja 8D Ainiin, tämä blogi kertoikin poitsujen elämästä josta ei ole mitään kerrottavaa :D Karvat kasvaa ainakin Remulla kovaa vauhtia ja erkkariin ei sittenkään mennä. (sitä se lama teettää :D)

Mutta joo. Kattoo jos viittis vaikka mätsäreihin eksyä viikonloppuna, mutta toisaalta pitäisi syventyä Raamatun ihmeelliseen maailmaan uskonnon koetta varten.. :D

Koiransyöjä-Even matkassa

2009-09-07T09:17:00.001-07:00

Tänään mentiin Roopelaisen kanssa Even luokse. Mutta ei siitä sen enempää.. 8D

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Pentu-uutisia

2009-08-22T11:26:00.000-07:00

Tänään Remulla kävi kylässä narttu Tassutuvan Beeta
eli Hilla. Kaikki kävi hyvin ja toivotaan että pentuja syntyy :)

Syysmasennus

2009-08-18T12:11:00.000-07:00

... on iskenyt nyt sitten minuun. Äsken yritin treenata tokoa (tosin se 'tottelevaisuus' ja 'koulutus' ovat meille näköjään vieraita käsitteitä..) ja persiillehän se meni kuten arvata saattaa. Roope ei osaa mennä sivulle enää, vaan parkkeeraa sen ahterinsa millon minnekin. Seuraaminen on jotain niin kauheaa etten sitä viitsinyt edes mennä. Enkä jaksa/osaa/viitsi sitä sille uudestaakaan opettaa kun se on niin vaivalloista. Jos sitä yrittää makupalan kanssa opettaa niin sormethan siitä vaan häviää.. En sitten jaksanut veivata mitään liikkeitä koska ei niistä olis mitään kuitenkaan tullut. Harjoteltiin vaan kasia, kurreasentoa ja jotain epämääräisiä tanssiliikkeitä.

Ärsyttää niin vietävästi kun koira osais jos osais kouluttaa tai ees pääsis jonnekin koulutukseen jossa vois ehkä oppiakin jotain -.- mutta ei, enhän minä pääse minnekään. ANGST.

//Ja enkä oo jaksanut tännekään mitään kirjoittaa kun ei näitä kukaan kuitenkaan lue ja olen niin huono koiranomistaja etten mitään erikoista näillä tee. Lähinnä olen vaan pyörän kanssa hurjastellut (ojien kautta -.-) Roopen olessa hihnassa ja Remun juostessa vapaana. No, jos tämä tästä nyt lähtis sujumaan. Sais toi Roopekin turkkiansa kasvattaa niin viitsii mennä munaamaan ittensä erkkariin. :I

Ja tuo huonolaatuinen kuva ei liity mitenkään mihinkään. Kunhan laitoin.

Nälkä kasvaa syödessä..

2009-08-05T12:33:00.000-07:00

Eli tänään siis pojat karkasivat. Jahuu.

Olivat teillä tietämättömillä siis klo 15.00-22.00. Ja Roopeahan ei enää siis vapaana näe, viimein sen tajusin. Ei se pysy vaikka kuinka yrittäis.

Voi meitä väsyneitä rellestäjiä, osataanko kotiimme tulla

2009-07-31T12:41:00.000-07:00

Eli siis. Tein tänään todella harkitsemattoman teon. 8D

Eilen olin ollut Roopen kanssa metikössä syömässä vattuja ja kävelemässä ympäriinsä ja Roope oli vapaana koko ajan mallikkaasti. Aluksi se vähän hössötti puolelta toiselle, mutta aina kun se lähti näkyvistä pois niin menin piiloon (eli syömään vattuja : D). Ja eikös pian kuulu hirmuinen ulina että "mihin se mamma jäi, ootko sä elossa!?". Tämän tein vain kaksi kertaa, sitten se tajus pysyä lähellä ja tiirailla koko ajan että mamma seuraa auliisti perässä eikä ole taas pylly pystyssä vattupuskassa.

..Joten tänään ajattelin, no kyllähän se nyt tänäänkin pysyy, otetaan Remu mukaan! Ja eikös mitä. Aluksi se jopa kuuli kutsuhuutoni, mutta pitihän se arvata - kaksi tyhmää lyö päänsä yhteen niin johan lähdettiin. Hirmunen huuto ja ne juoksi metsän uumeniin. No, en vaivautunut huutamaan ollenkaan - saati sitten lähtemään perään. Minä määrään minne mennään enkä juokse mokomien koirien perässä. Joten söin sitten vattuja pari minuuttia kunnes kuuluu hirmuinen läähätys ja kaksi mustaa karvapalloa tulee luokse. No, sitten pääsimme jatkamaan matkaa, joka sujuikin onneksi sitten mallikkaasti. Roope edellä, sitten minä ja Remu takana. Taisi Roopelta näköjään päästä jokunen kirosana Remulle kun tuli sitten perässä.

Aina kun Roope lähti jonnekin kauemmaksi, jäin sitten Remun kanssa jonnekin vattupuskaan syömään ja pianhan se Roopekin sieltä tulee. Pari kertaa tämä eikä se uskaltanut/jaksanut mihinkään lähteä kun yksin on niin "pelottavaa" olla hämärässä metsässä.

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt tähän. Tästä sillon joskus pari vuotta sitten haaveilin kun kumpikaan koira ei vapaana pysynyt. Nytten voin siis jopa sanoa että kyllä ne molemmat vapaana pysyy (ainakin yksikseen). Kylläkin Remun pelkästään uskaltaa pihalle jättää, Roope häviäisi kyllä kuin pieru saharaan jos sen jättäisi pihalle yksinään.

Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, kohta voipi vapaus kilahtaa Roopelle hattuun ja lähtee taas tutkimusretkille...

2009-07-26T08:12:00.000-07:00

Haluun.

Haluun näyttelyihin kun käväisin eilen Mikkeli KV:ssä katselemassa lapikkaiden kehiä ;) Seuraavat näyttelyt ovat kyllä näillä näkymin vasta lokakuussa lappalaisten erkkarissa jossa tuomarina Markku Mähönen. (tai joku tommonen, never heard) Toivottavasti saadaan poikien turkit (ja läskit) kuntoon, niin pääsee Remukin parin vuoden tauon jälkeen kunnon virallisiin näyttelyihin. ;) Ja tällä kertaa ovat pojat samassa kehässäkin jopa, ovat kerran olleet kun Roope oli junioriluokassa ja silloin Roope oli PU1 ja Remu PU4.

Vauhtia ja "vaarallisia" tilanteita

2009-07-26T04:02:00.000-07:00

Eilen siis harjoteltiin vähän ruutua taas, ja sehän sujui jo kuin vanhalta tekijältä (melkein) ;) Ruutuna toimi pressu jonka päälle laitettiin sitten makkaroita. En tiiä yhdistääkö se sitä ruutuun, mutta paremman puutteessa ;) Mentiin siinä sitten vähän seuraamista (joka meni tosi huonosti, blaah) ja perusjuttuja. Sitten laskin sen vapaaksi ja lähtiin lenkille yhteen metsään missä Roope ei ole ollut vapaana kuin viimeiksi joskus pari vuotta sitten. Aluksi meni tosi hyvin, jäi odottamaan ja tuli luokse aina välillä herkkuja kerjäämään. Sitten vähän ajan päästä se huomasi jossain jonkun linnun ja lähti sen perään villisti haukkuen. (Roopeko sitten se meidän lintukoira? ;> ) No, huutelin ja vislasin pari kertaa, mutta ei kuulunut niin lähdin sitten kotia kohti - tulkoot perässä kun ei seura kelpaa. Kotona jo tein hädissäni päivänkakkaralla "tulee kotiin, ei tule, tulee, ei tule" - ja se sanoi että ei tule. No, kuinkas ollakaan n. minuutin päästä kuuluu hirmuinen läähätys ja sieltähän se uitettu koira tulee. No nappasin hihnaan ja käytiin sitten kävelemässä vähän ja sitten laitoin tarhaan lepäämään kun oli harrastanut jopa jotain fyysistä :D

Ei se aurinko kauan jaksanut risukasaan paistaa

2009-07-22T10:26:00.000-07:00

Elikkä siis.

Koiraleirimme jäi nyt välistä tälläkin kertaa, mikä harmitti suuresti, koska olimme odottaneet sitä paljon ja olimme lähes valmiita lähtöön kunnes saimme tiedon ettemme sinne pääsisikään.. No ei siitä sen enempää.

Sunnuntaina lähdin ensimmäistä kertaa täysin vapaana olevan Roopen kanssa lenkille. No, lenkki suunautui turvallisesti takapihan metikköön, mutta on sekin jo jotain! Tällä viikolla olemmekin laiskotelleet oikein urakalla..

..paitsi tänään. Tänään kaverin inspiroimana lähdin treenaamaan Roopen kanssa ruutua. Aluksi siitä ei tullut mitään, eikä kyllä alun jälkeenkään kun intoa löytyi enemmän kuin ymmärrystä.. ;) Mutta kyllä se parin minuutin päästä alkoi vähäsen sujumaan.. Harjoitukset jatkukoot. Kerrankin jotain haastetta mulle, kun Roope oppii yleensä kaiken ekalla harjoituskerralla. :)

It's freedom calling pt. 3

2009-07-12T11:20:00.000-07:00

Tänään unohdin kaikki ajatukseni sanonnasta "kolmas kerta toden sanoo", liittyen Roopen vapaana olemiseen. Olin näet ajatellut että en enää pitäisi sitä vapaana karkaamis-riskin vuoksi, mutta nälkä kasvaa syödessä.. Illalla päätin sittenkin treenata tokoa, vaikka aamulla päätin että sitä en ennen leiriä enää tee, koska motivaatio on vähän hukassa molemmilla. Mutta illalla se menikin paremmin kuin hyvin ja laskin Roopen vapaaksi ja päätin lähteä metsään "lenkille". Yllätyin todellakin positiivisesti, että vaikka Roope lähtikin jo kauemmaksi tutkiskelemaan, korvat olivat kuitenkin koko ajan käytössä ja kutsun kuullessaan kirmasi luokse nopeasti. Tonkipa tuo niin kiinnostuneena jotain löytämäänsä juttua että päätin mennä piiloon, katsoakseni huomaisiko Roope minun hävinneeni. No, hätähän sille tuli ja löysi minut tuota pikaa. Hyvä poika ja makkaroita turpaan! :) Siellä vähän aikaa samoiltiin ja palattiin kotiin ja laitoin Roopen tarhaan, ettei vahingossakaan karkaisi.

Tälläistä tänään, koiraleiri lähestyy pelottavaa vauhtia.. Ehkä me sieltä elossa selvitään.

Muuten, Roopen piti astua tutun suomenlapinkoiranarttu Kirpa's Ansalanka (on muuten Remun sisko!) jo kesäkuun aikana, mutta juoksuja ei vielä kuulunut niin jääpi nähtäväksi osuuko oikea ajankohta juuri koiraleirin aikaan.. No jos näin käy, eihän siinä muu auta kun Roopen lähteä kotiin hoitamaan hommat ja tulemaan sitten takaisin ;)

Yhdistelmä on jalostustoimikunnan hyväksymä
Yhdistelmä koiranetissä

It's freedom calling - again

2009-07-11T05:31:00.000-07:00

Tänään kävin pikkusella lenkillä aamupäivällä kun oli niin kuuma. Lähellä kotia tuli vaan mieleen että laskisinko Roopen vapaaksi kun matkaa ei ollut enää kuin yksi vaivainen mäki pihalle. En tiedä mistä tuo tuli mieleen, mutta laskin kuitenkin. Roope pinkaisi täyteen juoksuun (onneksi kootinpäin!) Remun perään. Aluksi luulin että en näe tuota koiraa enää, mutta se menikin vain talliin kiusaamaan kissoja ja syömään niiden ruuat - reilukerho kokoontuu! Kerkesin laahustaa pihalle asti ja sieltähän se tulee hirmusta kyytiä mun perään tallista kissanruuat suupielissä. Kävin hakemassa kameran ja suuntasin kulkumme pellolle - ajattelin että ehkäpä nyt kuvat onnistuisivat paremmin. No, sainkin huikeat 4 kuvaa otettua kunnes päätin laittaa Roopen tarhaan ettei vaan saa päähänsä karata.

Ehkäpä tuo Roopen vapaana olokin alkaa tästä sujumaan - tosin ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa! ;)

Vapaana oloa

2009-07-10T07:52:00.001-07:00

Tänään leikin uhkarohkeaa ja laskin Roopen Remun seuraksi vapaaksi. Eivät edes tapelleet ja Remukin oli vain tyytyväinen saadessaan jonkun juoksukaveriksi, vaikka parin minuutin päästä Roope meinasikin lähteä vanhojen tapojensa mukaisesti kylälle juoksemaan "tyttöystävä"-seropinartun luokse, joka asustelee jonkin matkan päässä. Mutta onneksi sain kuitenkin koiran toisiin aatoksiin huutelemalla tällä kertaa iloiseen sävyyn, koska olen huomannut että luonnollisesti se ei ehkä halua tulla mun luokse jos karjun sille "nyt perkeleen rakki kotia ja heti!" yms ;) Onneksi se jäi pihalle juoksentelemaan hämillään oleva Remu kannoillaan ja lopulta juoksi suoraan sisälle. Säikähdyksellä siis selvittiin!

Yritin ottaa epätoivoisesti näistä kahdesta kuvia, mutta se on mahdotonta koska jos yrittää saada näitä kahta yksin olemaan vierekkäin kuvaa varten, Roope päättää ryhtyä mustasukkaiseksi ja häätää Remun pois. Otin siis vanhan hyvän taktiikan käyttöön eli makkaroiden viskomisen. Viskelin niitä menemään ja ne juoksi niiden perässä kuin mitkäkin pula-ajan pojat. Kuvat luonnollisesti menivät päin sitä itseään, koska heti kun kyyristyin ottamaan kuvaa Roope laukkaa päätäpahkaa luokse kerjäämään lisää herkkuja kun taas Remu jäi ihmettelemään että "mihin ihmeeseen sen makkarapala hävisi, vastahan se tässä oli?".

No, laitan tähän yhden kuvan missä niillä on melkein edes naamat kameraan päin :D

tittidii

2009-07-08T13:18:00.000-07:00

Toteutin uhkaukseni ja menin treenaamaan tokoa - ja menikö ees upeesti! Aluksi oli tietysti ihan täpinöissään niinkuin aina ja laskin sen vapaaksi ja riehuttiin siinä sitten jonkin aikaa että saatas ees 50% siitä energiasta purettua. No, hikihän siinä meinas mulle tulla 8) Otettiin siinä sitten läpi nopeesti kaikki alokasluokan liikkeet lukuunottamtta hyppyä. Tehtiin kaikki liikkeet siis vapaana.

Seuraus: olen sanaton. Meni tosi iloisesti, oikeella paikallaan ja tapitti koko ajan naamaan.
Luoksetulo: Vauhdikkain luoksetulo pitkään aikaan! Se suorastaan lensi mun luokse!
Liikkeestä maahan/seiso: Yhdellä käskyllä liikkeestä! Varsinkin maahanmenoon olin tosi tyytyväinen - paras ikinä!
Nouto: no leikin kautta vieläkin, ei halua noutaa jos tietää että mammalla on kädessä makkaraa ;) Mut upeesti siltikin, toi jopa mulle asti eikä jättänyt siihen metrin päähän.

Taidan alkaa harrastamaan tätä yöllistä treenausta ennen ruokaa jos menee näin upeesti! Sen 5 min tehotreenin jälkeen annoin roopen olla vapaana ja annoin sille makaroonilaatikon jämät ja se juoksi jo onnessaan valmiiksi tarhaan. On se vaan niin ihana, vaikka se osaa kyllä olla aika rasittavakin! ("aika" on aika lievä ilmaus.. mutta ei sen enempää negatiivisuutta tähän merkintään)

//voi ei tuolla tekstissä on varmaan miljoona "upeesti" -sanaa, mutta ei se mitään!

Kyl me Roopen kanssa vielä näytetään (meinasin kirjottaa että "mistä kana pissii", mutta musta se on äärimmäisen tyhmä sanonta) närhen munat! (...joka sekin on idioottimainen sanonta)

Angst.

2009-07-08T12:57:00.000-07:00

Ei.

En olisi saanut mennä lukemaan Even blogia.

Tuloksena, minun täytyy mennä nyt treenaamaan tokoa Roopen kanssa. Tiedän, kello on 23.04 mutta pakko on. (Älkää vielä soittako valkotakkisia tänne, kiitos)

Mätsärit

2009-07-04T07:20:00.000-07:00

Tänään käytiin Roopen kanssa ihan huvin ja urheilun vuoksi katsomassa, vieläkö Roope muistaa miten kehässä käyttäydytään.. No paikalle päästiin ja siinä mietin mihin osallistuisin kun Roopella oli juuri alkanut karvanlähtö - ja urakalla! Ensin ajattelin osallistua junior handleriin, mutta aattelin sitten osallistuakin isoihin aikuisiin, vaikka olin varma että sieltä se "SIN ei sij." pamahtaisi, kun ei ikinä pärjätä mätsäreissä.. (jonkin kirous? :D) No, odoteltiin siinä sitten kehien alkua. Koiria ei ollut kauheasti joten oma vuoro tulikin yllättävän nopeasti. Vastaamme saimme komean parkin suomenlapinkoirauroksen, Kirpa's Duolddanin, joka on itseasiassa Roopen veljen (Turnukan Veli Ponteva) Veikan poika, eli sukulaispoika ;) Voiton vie ansaitusti sitten Niila, koska Roope ei ollut ollenkaan oma itsensä..

Sitten sinisten kehässä meni vielä huonommin kun koiria oli joka paikassa ja Roope oli tosi stressaantunut, jonka ajattelin johtuvan vaan siitä ettei ollut pitkään aikaan ollut näyttelyissä ja se on ollut nyt lähinnä vaan kotona. No, siinä juostiin sitten pari rinkiä ja Roope vaan hinkui edessä olevan perseeseen, sain sen onneksi lopulta keskittymään. Seisomisesta ei meinannut tulla mitään kun se vaan kääntyili enkä minä kiinnostanut pätkääkään ja koko ajan piti olla viereisille koirille kovistelemassa - mitä se ei tee koskaan! :o No, olin jo henkisesti valmistautunut että tuomari tulee heti aluksi kättelemään ettei sijoitusta tippunut. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan sijoituimme "huikeasti" kolmanneksi! Saimme palkinnoksi luun ja vesilelun. Eli siis lopullinen sijoitus oli SIN3

Nyt alkoi vähän epäilyttämään se koiraleiri, kun toi oli jo nyt noin "ahdistunut". Ehkä pitää vaan korjata se vanha sitruunapanta ja lykätä se sen kaulaan - koska mä meinaan tulen hulluksi jos mun pitää viikko putkeen 24/7 kuunnella sen ulisemista kun se haluaa millon minnekin :D

Vauhdin hurmaa med Eve

2009-06-30T04:35:00.000-07:00

Tänään, puolenpäivän aikoihin kaverini tuli seropinarttunsa Even kanssa meille. Tarkoituksenamme oli vain käydä jossain pellolla Even ja Remun kanssa katsomassa miten ne tulevat toimeen. No, kiertelimme sitten pellolla ja katselimme kun Eve ja Remu kirmailivat onnessaan ympäriinsä ja yritimme epätoivoisesti ottaa kuvia.. ;) Aikamme kierreltyä palasimme takaisin kotipihalle jossa vaihdoin sitten Remun Roopeen. Roope ainakin pärjäsi vauhdissa Evelle! No, aikansa ne siinä leikki kissaa ja hiirtä, mutta päätin sitten laittaa Roopen tarhaan koska sen vapaana pysyminen ei ollut mitenkään 100% varmaa ja taisi se räpsästä Epukkaa silmäänkin vauhdissa.

Kaiken kaikkiaan säästyimme kuitenkin miltään kahnauksilta ja Eve tuli hyvin toimeen meidä lapikkaiden kanssa. (:

Täältä löydät kuvia päivästä!

Kesä lämmittää

2009-06-28T06:54:00.000-07:00

Tässä kertausta vähän viikonlopun tapahtumista:

Perjantai-iltana kotiuduttuani leiriltä kävin heti ensiksi tervehtimässä Remua ja Roopea. Remu tuli vastaan innoissaan kun tulin autosta ulos. Roope oli kopissa ja kun kuuli minut niin johan se oli kuin pieru nahkahousuissa :D Pyöri ja juoksi ja nuoli naamasta ja teki vaikka mitä, oli se niin onnellinen - tais olla sillä sittenkin ikävä! Otin Roopen sisälle kaveriksini kun rupesin siirtelemään kuvia koneella. Se oli kyllä niin mammanpoika, seurasi joka paikkaan ja kanteli millon mitäkin tavaraa ihan vaan siksi että voisin leikkiä sen kanssa. Tätä se jatkoi pitkälti yli pari tuntia. Oli se jopa kaivanut leirikamppeiden seasta yhdet housutkin joita se esitteli minulle niin innoissaan eikä antanut minun ottaa niitä takaisin kun ne oli sen mielestä niin mukavat. Touhusin siis pitkälti pelkästään Roopen kanssa perjantai-illan.

Lauantaina en touhunnut mitään erikoista Roopen tai Remun kanssa, leikittiin vaan pihalla.

Tänään sunnuntaina, lähdimme siskoni kanssa lapikkaiden kanssa pellolle että saisivat juoksennella yhdessä niin paljon kun sielu sietää. Viritimme Roopelle liinan ja sen lisäksi vielä kaksi hihnaa että saisi sekin luulla olevansa vapaana :D Virtaa riitti kauheasti vaikka lämmintä ulkona olikin kunnioitettavasti pitkälti yli 25 astetta. Sieltä sitten lähdettiin kävelemään pikkulenkki ja tultiin takaisin kotiin, ja laskin Roopen kokonaan vapaaksi. No eihän se vapaana ollut kuin pari minuuttia kun äiti jo ilmoitti ettei aio sitä hakea mistään kotiin jos se päättää lähteä :D Eli enpä siis viitsinyt leikkiä uhkarohkeaa vaan laitoin Roopen tarhaan, minne se meni - outoa kyllä - omasta vapaasta tahdostaan. Luultavasti siksi koska siellä on varjoisaa ja oma rakas koppi ;)

Nyt tätä kirjoittaessani ulkona jyrisee uhkaavasti ja sen kyllä huomaa että kohta ukostaa kun Remu läähättää tuossa vieressä hermostuneena. Toivottavasti menisi nopeasti ohi!

:)

2009-06-20T08:34:00.001-07:00

Tänään siis emme tehneet mitään ihmeellistä, kävin lenkillä Roopen ja Remun kanssa niin, että talutin hihnassa riutuvaa Roopea joka haikaili vapaana juoksevan Remun perään ja Remu siis lyllersi vähän matkan päässä.

Treeniätreeniä

2009-06-19T12:34:00.000-07:00

Tänään otin asiakseni muistella Roopelle agilityn saloja, kun taas sisko minun avustuksella muistutteli Remulle jääviä liikkeitä. Roope meni kuin vanha tekijä niin kyllästyin sitten siihen agiin aika nopeasti - tylsäähän se semmoinen on kun huutelee vaan "hyppy" ja "puomi" ja tää menee ne täydellisesti. Tai no, ite en mitään agista ymmärrä, mutta hyvin se kuitenkin meni. Treenattiin takaleikkauksiakin. Keppejä en jaksanu virittää, kun virheistäni oppineena en enää suksisauvoja käyttänyt, enkä jaksanut etsiä talikkoja, eikä pikkuveli suostunut kertomaan mihin oli lumikolansa piilottanut niin en päässyt rengastakaan treenaamaan radan jatkoksi.

No Remullakin alkoi muistumaan mieleen maahanmenon salat ja muut niin ei tarvinnut sitäkään hinkata. No ei muuta kun ilta-appeet naaman eteen ja huomenna ehkä vielä jotain, kun tämä tyttö lähtee Kuopioon esteleirille niin eipä nää näitäkään turrikoita sitten viikkoon :<

Ja ainiin, tärkein unohtui! Roope oppi viimein noudon sellai kunnolla, ettei se tule vaan vahingossa. No leikin kautta se tulee vieläkin, mutta kokeilinpa huvin vuoksi kepillä että hakeeko se sen. No hakihan se! Tästä sitten pikkuhiljaa aletaan hiomaan liikettä (itsenäisesti, oman mielen mukaan, pitäis varmaan ottaa selvää miten se oikeen menee etten opeta niinkuin oletan sen menevän eli sivu-käsky-sivu-luovutus) tarkemmaksi ja rutiinin omaisemmaksi. Ei olla vielä heitetty kirvestä kaivoon! Nyt se avokasluokan meneminen läpi jossain mölleissä alkoi toden teolla polttelemaan.. Seuraaminen menee jo tosi hyvin, oon alkanut jo käsiäkin heiluttaa että häiritseekö se - no ei. Jäävät menee jo pysähtymättä yhdellä käskyllä. Hypyt, luoksetulo ja nää menee jo aika rutiinilla kotona. Mut oon niin varma kun tässä "hehkutan" ja pitäis jonnekin ihmisten ilmoille mennä niin johan alkoi unohtumaan. Pitäs jostain hankkia jotain häiriötekijöitä kun tuolla Remulla ei oo enää mitään vaikutusta. Pitää palkata koko perhe kiertelemään Roopen ympärillä jäävissä yms. :D

..No ehkä ei.

Tuuliset tienoot

2009-06-18T09:27:00.000-07:00

Tänään aamupäivästä lähdimme yhdelle läheiselle isolle pellolle, josta oli juuri kaadettu heinät joten siellä oli tasaista ja lyhyttä heinää. Lähdin Roopen kanssa matkaan olettaen että Remu seuraisi perässä. Mutta ei, eihän se tullut. Ajattelin sitten että kyllä se sieltä perästä kohta tulee, kunhan päästään matkaan. No, hyvän matkan päässä kun jo oltiin niin kyllä se sieltä kaahasi.

Pellolle kun päästiin niin johan Remu iski silmänsä kahteen kurkeen jotka seisoivat siellä pellolla. Remu kurvasi niiden perään ja Roope jäi riutumaan hihnaan - muahahhaa. No mitäs ei pysy vapaana! No siinä olikin hyvää aikaa ottaa Roopesta kuvia kun se niin tomerana kattoi Remun perään joka sai juosta sydämmensä kyllyydestä. Kurkia se ei kiinni saanut onneksi, mutta juoksenteli muuten vaan siellä. Remu oli tosi innoissaan ja juoksenteli onnessaan siellä. Roope teloi johonkin jalkansa, yhdestä anturasta oli lähtenyt nahka pois ja verta valui. Mutta eipä se menoa haitannut! No aikamme siellä touhusimme ja sitten lähdimme pois. Oli kyllä muuten tosi kova tuuli siellä aukealla pellolla! Sai kyllä tosissaan pidellä hatustaan kiinni..!

Koiraleiri kutsuu!

2009-06-15T02:33:00.001-07:00

No niin nyt on ilmoittauduttu meidän poikien kanssa koiraleirille Koivakkalaan!

Katsoo nyt mitä siitäkin tulee.. 8) Nyt pitäs muistutella Remullekin alokasluokan liikkeet mieleen, on päässyt unohtumaan aika lahjakkaasti ;)

Lämmintä

2009-06-13T11:57:00.000-07:00

Tänään oli luvattu lämmintä, joten lähdin heti aamusta lenkille koska oli niin ihanan raikas ja suhteellisen vilpoisa keli lenkkeillä. Lenkin jälkeen otin vähän kuvia Roopesta kuvia (tosin ei mainittavalla menestyksellä..) ja treenattiin tokoa. Taas oli murmuskin mielenkiinto jossain ihan muualla, joten en sitten vaivautunut kunnolla treenaamaan. Harjoteltiin vaan vähän temppuja.

Tässä tuli mieleen, että pitäisi varmaan mennä katsastamaan tuo koirapuisto joka on tuolla Mikkelissä. Vähän vaan arveluttaa tuon Roopen kanssa, jos siellä on vähänkään joku ärripurri niin en tiiä mitä tuo siihen tuumaa. Yleensä on kuin viilipytty ettei välitä, mutta vähän on alkanut kovistelemaan nykyään näyttelyissä. Toivottavasti ei oo pysyvää, luultavasti yrittää vaan esittää kovista.. No jos ei muuten, niin Remun voi ottaa minne vaan ;) Vaikka sillä on alkanut karvanlähtö ja näyttää ihan kapiselta.. -.-

Vieraita

2009-06-10T10:28:00.000-07:00

Eilen illalla meille tuli ex tempero (mitenlie kirjoitetaankaan :D) -vierailulle kaverimme koiriensa Fian ja Frendan kanssa. Emme puuhailleet mitään kummempia, kuvia otettiin ja pyydysteltiin villiä ja vapaata Fiaa ;) Koirat tulivat toimeen keskenään hyvin, mitä nyt Roope oli hiukan yli-innokas, mutta Remu oli remumaisesti kohtelias ja löntysteli vain tyttöjen perässä.

Such a happy daaay...

2009-06-08T11:34:00.002-07:00

Tänään oli vaihteeksi mukava päivä. Treenailtiin Roopen kanssa tokoa ja se meni omasta mielestäni tosi mallikkaasti :) Survoin taskuuni kalapuikkoja, koska aattelin että se saattaisi innostua niistä vähän enemmän. No siinä aluksi pyysin luonnollisesti perusasentoon ja se meni salamannopeasti ja täsmälleen oikealle kohdalle. Olin jo silloin että "mitä ihmettä tälle koiralle on tapahtunut?". Mä ite olin tosi innostunut ja ilonen ollut jo muutenkin niin jos se innostus sitten tarttui ropneenkin. ;) No seuraaminen meni vähän aluksi höseltämiseksi mutta sitten pikkuhiljaa palautui oikealle kohdalleen ja varsin mallikkaan näköistä menoa. Otettin parit jäävät liikkeet siihen. Maahanmeno meni tosi nopeasti ilman pysähdystä, kumartumista tai käsimerkkiä. Sanoin vain kerran käskyn ja siihen se jäi. Sitten vielä pari kertaa liikkeestä seisominen, joka sekin meni hyvin!
Luoksetuloakin treenasin, vähän oli virtaa roopella liikaa ettei olis malttanut jäädä sinne vaan olis tehnyt mieli mammaa seurata ;) No kyllähän se sinne mallikkaasti jäikin ja siinä lauloin jotain sekalaista häiriötekijänä eikä välittänyt. Käskyn kuultuaan juoksi niin nopeasti, että enpäs ole aikoihin moista nähnyt.
Sitten ajattelin kokeilla noutoa kun oli niin hyvä tatsi päällä. No noutokapulaksi päätyikin sitten Ronjan jostain löytämä hevosharja. Ja kas kummaa- Roopehan lähti sen perään käskyn kuultuaan ja toi sen vielä takaisin eikä pudottanut! Olin kyllä niin äimänkäkenä että!

Sitten päätin laskea Roopen vapaaksi pitkästä aikaa.. Ekaksi ajattelin että katotaan nyt mitä tästä tulee kun Remu oli just lähtenyt vähän aikaa sitten siskon kanssa lenkille, niin ajattelin että se lähtisi niiden perään. Mutta ei, se oli tosi kivasti koko ajan lähellä ja kuulolla. Mentiin sitten metsään oikeen lenkillekin ;) Oli muuten viimeiksi lenkillä/metsässä vapaana pari vuotta sitten.

En voi kyllä muuta sanoa kun että huhhuh. Kuka varasti sen entisen Roopen jota ei kiinnostanut mikään pätkän vertaa?

Vai oliko tästä vähän huterasta taktiikasta hyötyä jota olen noudattanut pari kuukautta? (Eli treenaan harvoin (eli vain muutaman kerran kuukaudessa) mutta tehokkaasti ja yritän pitää mielenkiinnon yllä enkä jankkaa samaa liikettä kauaa, vaan lopetan heti kun sujuu)
No never the less, nyt tuli kauhee koirakuume. Tekis mieli mennä koiraleirille, mutta taisin vähän myöhästyä 8D

Rakas päiväkirja...

2009-06-05T07:46:00.000-07:00

...Tänään uhmasin gravitaatio-lakeja painovoimasta ja nousin sängystä jo ennen puolta päivää! :D Sitten reippaana tyttönä lähdin lenkille Roopen kanssa. Tarkoitukseni oli laiskana ihmisenä mennä vain lyhyt lenkki, mutta jotenkin se salakavalasti venyi.. No, loppuen lopuksi lenkille tuli mittaa n. 15 km ja aikaa siihen kului n. 1½ tuntia. Eipä ollut kovin ihana keli urheilla, mutta tulipahan nyt tehtyä sekin. Loppupäivän pyhitänkin dataamiselle ja televisiolle.

Heippodei!

Ratiritiralla, tuli sade halla (?)

2009-06-04T11:37:00.000-07:00

uaagh, tänään on vain satanut vettä ja tuullut kovasti joten olen ollut laiska enkä ole jaksanut touhuta mitään koirien kanssa.

Onhan se päivä huomennakin.