Laamailua

Tänään oltiin taas hallilla ohjatuissa. Meno oli otsikon mukaisesti laamailua, tämän pisti merkille jo koutsikin. No, treenit rämmittiin läpi vaikka koiraa ei kiinnostanut tänään tokoilu pätkän vertaa hallilla. Kyllä iltaruoka taas puolestaan treenattiin sellasella innolla että.

Ensin otettiin tuttuun tapaan luoksepäästävyys. Ei ongelmaa, kymppi. Paikkamakuussa oltiin reunassa. Otettiin kokeenomaisesti ensimmäistä kertaa, eli täysi 2 minuuttia pitkällä etäisyydellä ja koira irti. Uhmasin kaikkia maailman henkimaailman olentoja enkä käynyt palkkaamassa. Se on sika jos se nousee, ollaan sitä sen verran paljon hinkattu! Onneksi kerrankin vaadin tuolta jotain, ihan sikamakee makuu. Tarkkana kuin porkkana ja Riikkakin kehui! Olinpas ylpeä, pikkasen puolessa välissä valahti lonkalle, mutta en jaksa stressata siitä enää. Tärkeintä, että se pysyi ja keskittyi, vaikka vieressä käytiin palkkailemassa ja muut koirat piti häiriötä. Lopun perusasentoa pitää treenata, oon vapauttanut sen aina maasta, joten se on aina isona kysymysmerkkinä, että "saanko mä TODELLA nousta tästä istumaan?" ja tämän johdosta nousee vasta toisella käskyllä. Seuraavaksi otettiin jälleen ringissä seurausta. Seuras oli jotain aivan jäätävän järkyttävää, mutta suurimmaksi osaksi mun omaa mokailua. Jätätti ja laahusti, mutta mitäs olin itse kiemuralla koiran päällä, vaikeahan siinä on suorassa kulkea. Pääpaino oli kontaktissa, mikä onneksi pysyi. (jotain positiivista!)

Päivän teema oli hyppy. Laamaillen se aluksi kömpi siitä yli, mutta pikkuhiljaa alkoi intaantumaan. Saatiin intoa touhuun naksuttimella ja heittelemällä nameja. Lopputulemana estettä edestakaisin intona hyppivä paimenlapsi. Hehee :) Tätä lisää ja pikkuhiljaa voin itse "passivoitua" eli koira tekee innoissaan eikä mun tarvii sekoilla mukana.

Luppoajalla sain komennuksen treenata seurausta. Tai no lähinnä sitä, että itse kävelen suorassa. Miten oon onnistunut tekemään siitäkin niin pirun vaikeaa? :D Mutta siis, kun itse olin suorassa niin sivusilmällä näin että lapsonenhan paransi kuin sika juoksuaan. Sen seuraaminen on ollut parempaakin, mutta saatiin muutama onnistuminenkin. Välillä pistin kakaran kiertämään tolppaa, kun se kerää siitä ihan hirveesti kierroksia. Toivoin, että se ois välittynyt seuraamiseenkin, mutta ei, se on Rean mielestä vaan sunnuntaikävelyä. Ongelmahan meidän seuraamisessa on vire. Kontakti kyllä pysyy, mutta se into ja tietynlainen kiihkeys puuttuu, joka taas aiheuttaa sen, että koiran motivaatio laskee ja se alkaa jätättämään ja paikka seilaa. Tiedän, oon seurannut liikaa pk:ta treenaavia sakemanneja ja se seuraus on iskostunut mun päähän ihanteellisena suorituksena... Pitäis palata maan pinnalle, ei Rea ja Raipe vaan voi seurata samanlailla - paitsi mun unelmissa :)

Oon koittanut ideoida tähän jotain ratkaisua. En oo koskaan ottanut pitkää seuraamispätkää, pisin koskaan on ehkä 7 askelta. Oon yrittänyt näin ennaltaehkäistä tylsistymistä, mutta mitä jos olenkin vaan tylsistyttänyt enemmän? Seuraamisharjoitukset liian yksitoikkoisia? Mitä jos Rea ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä, mitä siltä haen? Onko palkkaus on väärin ajoitettua ja tehotonta? Palkkaan aina namilla, lopuksi otan aina kunnon lelupalkan. Pitäisikö vaan ruveta palkkaamaan lelulla, silläkin uhalla, että pakka hajoaa totaalisesti, mutta onpahan hyvä vire? Toisaalta tälläisessa tilanteessa saisi napattua naksuttimen kanssa hyviä suorituksia. Äh, en tiiä. Pitää ottaa peili käyttöön. Videoiltakin näkisi, mitä teen väärin, mutta ei ole videokameraa. Kääks kun on vaikeeta :D Ehkä kokeilen uudestaan kaukopalkkana odottavaa lelua, jota kohti seurataan. Sillon se kyllä puolestaan edistää ihan järkyttävästi. Hitto vie, kun se seuraaminen sattuu olemaan se oleellisin liike koko koiraharrastuksessa, muutenhan se ei ois niin justiinsa!

Tämän kaiken lisäksi pamautettiin naamalle, että ensi viikolla jokainen vetää luokkansa läpi ja se videoidaan. Jes, eihän meillä olekaan kuin odotas... kaikki liikkeet palasina. No, me mennään meidän tasolla ja meidän tyylillä. Seuran kisatkin kuulemma odottavat kuukauden päästä - saavat kyllä odottaakin, me ei sinne osallistuta vaikka kuinka maaniteltaisiin :D

Maratontreenit

Joo tänään tultiin hallille puoli seitsemäksi ja kotiin lähdettiin melkein puolitoista tuntia myöhemmin. Oli kyllä ehkä hiukan riutunut olo meillä molemmilla Rean kanssa, mutta olipahan tehokasta! Koko ajan touhuttiin jotain, ja paljon saatiikin aikaiseksi!

Ensin aloitettiin tuttuun tapaan luoksepäästävyydellä. Ei taaskaan ongelmia. Seuraavana oli vuorossa paikkamakuu. Tällä kertaa olikin pienessä hallissa tungosta ja rivi oli todella tiivis. Vähän epäilytti miten käy, kun Rean vanha riekkumiskaveri-bortsu oli myös treeneissä. Ei onneksi ikävöinyt kaveriaan ollenkaan :) Perusasennosta laitoin maahan, ei ongelmaa. Hyvä ja suora asento. Mutta kun pääsen paikalleni ja käännyn - Rea seisoo. (mitä ihmettä? onneksi oli sentään jäänyt paikalleen) No, kävin laittamassa takaisin maahan ja sen jälkeen ei ongelmia. Ihmisiä kävi piilossa ja palkkailemassa koiriaan, joten häiriötä oli paljon. Rea ei noussut, vaikka pää pyörikin välillä. Tehtiin erilaisia häiriöjuttuja, kuten kyykkyjä koiran edessä ja sivulla sekä käytiin koiran takana. Rea pysyi ihmeellisen hyvin, ajattelin sen nousevan mun liikkeen mukana, mutta olin selvästikin aliarvoinut Rean. Ja työvoitto: makuuasento PYSYI, ei valahtanut lonkalle! Tämä johtui ehkä siitä, että Rea ei päässyt tylsistymään, koska ympärillä tapahtui paljon ja muutenkin koiran täytyi keskittyä tavallista enemmän kun oh

jaajatkin tekivät ihmeellisiä liikkeitä häiriönä.

Seuraavana oli seuraamista ringissä eli pujottelua ja kontaktia. Otettiin opiksemme viime kerrasta ja nyt suoriuduttiin pujottelusta jo ilman imutusta ja namin apua. Olin ylpeä! Varsinkin loppua kohden seuraaminen parani tosi paljon eikä Rea juurikaan enää viimeisiä koiria huomioinut. Jes! Muiden pujotellessa perusasento ja kontakti pysyi paremmin kuin viime kerralla. Otin myös erilaisia askelsiirtymiä, käännöksiä ym. pyörityksiä, jotta ei olisi vain sitä samaa pönötystä koko aika muiden pujotellessa. Harjoituksen lopuksi kaikki ottivat askeleita piirin keskustaa kohden niin, että lopulta kaikki olivat yhdessä sumpussa. Rea yllätti kyllä täysin, vaikka viereiset koirat olivat ihan "iholla", kontakti pysyi hienosti.

Tästä alkoikin odottelu. Päivän teemana oli nouto ja kun jokainen paikallaolleista kahdeksasta teki sitä vuorollaan, luppoaikaa jäi paljon. Odotellessa tein vähän kaikkea mahdollista, koska olimme viimeisinä vuorossa. Hyppyä ensimmäistä kertaa häiriössä ja uudella esteellä. Itse olin vähän oudolla mielentilalla enkä ihan skarppina, mutta silti Rea teki tosi näppäriä hyppyjä. Otin pelkästään parin metrin päästä ja päätin liikkeen Rean kääntymiseen kohti. Tein muutaman toiston - tosi kivoja oli kaikki. Vielä kaipaa lisää draivia, mutta näin aluksi hyvä kun miettii, mitä tekee :)

Otin myös seuraamista vaihdellen palkkaa. Huomasin, että namipalkka toimii paljon paremmin - paikka kestää paremmin, lelupalkalla seilaa. Parin askeleen suorat pätkät oli ok, mutta vielä on paljon hiottavaa. Imuttaen otin takapäällekin vähän hommia. Käännökset on kehittyneet hirveesti, täyskäännöksiin tarvitsee vielä aika paljon apuja. Jääviä otin peruutellen. Vähän oli hiippailemisen makua ilmassa, mutta kuunteli silti käskyt. Vielä Rea vähän kyselee, että "teenkö varmasti oikein" ja tarvitsee paljon varmistelua.

Sitten otettiin vähän eteentuloja, temppuja, kapulan nostelua/tuomista ja kaukoja. Ei näistä ole sen kummempaa kommenttia, toimii. Välillä vähän leikittiin, vaikka Rea olisikin mielummin tehnyt tuttavuutta maton hajujen kanssa.

Vihdoin oli meidän vuoro ja päästiin syyniin noudon osalta. Saatiin hyvä vinkki Rean "hyökkäyshyppyyn" noutokapulalla. (Rea siis suorastaan syöksyy kapulalle :D) Nyt ryhdytäänkin laittamaan kapula aina jonkin esteen, esim. merkkitötsän taakse, minkä johdosta Rean on pakko keskittyä ja käydä hakemassa se kapula kiertäen. Palautusvauhtikin oli välillä vähän tahmaista, joten siihenkin saatiin pari hyvää harjoitusta, joita kokeillaan. Samaten ryhdytään treenailemaan kapulan pitoa varmemmaksi niin, että voin ryhtyä ohjaamaan namilla palautusta eteen ilman, että ote kapulasta irtoaa. Nyt nami on vaan niin ihana, että Rea sylkäisee samantien kapulan pois suusta, kun ohjaan namikädellä Reaa eteen istumaan.

Ärrinmurrin, Rea "rakastan kaikkia ja kaikki varmasti rakastaa myös mua" lähti vähän lapasesta noutoa harjoitellessa. Kuuntelin ohjeita, enkä vahdannut Rean touhuja kotkan katseella, joten Rea käytti tilaisuuden hyväkseen ja kävi sabotoimassa erään mudiparan hyppynoutoa noutamalla sen kapulan. Ei näin. Sama vielä toistui! Onneksi mudi ärjäisi pari perrrrkelettä tuolle ääliölle niin ehkä tuo alkaa tajuamaan, että kaikki ei oo sen kavereita.

Huhhuh olipa romaani, ja varmaan suurin osa unohtui. Noiden ryhmätreenien huonoja puolia on se, että ne vaan venyy ja venyy ja koko ajan koiran pitäisi pysyä skarppina ja jaksaa tehdä töitä. Kun treenaan itsekseni, teen aina max. puolen tunnin treenejä monilla tauoilla. Joten ei ihmekään, että Rean keskittyminen vähän herpaantui loppua kohden (ja samaten mun, nyt kyllä koira kiinni ohjeiden ajaksi :D). Huh, nyt kyllä vois melkein mennä nukkumaan, väsyttää sen verran paljon :D

Pään hakkausta seinään

Tänään on taas sellainen päivä, että voisin kyllä mennä nurkkaan häpeämään. Idiootti koiranohjaaja vaihdetaan pätevään, kiitos!

No, tänään treenattiin taas heti aamusta. Olin suunnitellut treenit omasta mielestäni tosi loogisesti - kaikkea mahdollista sekaisin ja ihan liikaa... Enkö mä ikinä opi? Treenasin myös samalla kolmea koiraa (Rea, Ronja, Remu), jokaista vuorotellen.

No, jos keskitytään niihin Rean liikkeisiin.

Otin ensimmäisenä hyppyä. Hitsi vie, sehän on oppinut sen! Pystyin viimen ketjuttamaan kaikki liikkeen osat yhteen ja liike jopa pysyi kasassa. Malttoi odottaa nätisti käskyä, irtosi nopeasti kaukanakin olevalle hypylle, kääntyi heti seisomaan minuun päin ja odotti siinä kunnes palasin ja otin perusasentoon. Nyt vaan paljon lisää näitä, niin tulee varmuutta lisää. Vielä oli vähän ilmassa sellaista "ai näinkö? teenkö nyt oikein?" -ilmeitä, mutta tosi hyvin silti!

Vein koiran huilaamaan ja siirsin hypyn vähä sivumpaan. Seuraavaksi otin seurausta. No, mitä tekee Rea? Lähtee heti seuraa -käskyn saatuaan hyppäämään n. 10 m päässä olevaa hyppyä. Se tykkää hyppiä :) Pienen käskyjen muistuttelun jälkeen keskittyi tosi hyvin ja näytti ajoittain tosi makeeta seurausta. Ite oon vaan niin uuno tuon palkkauksen ajoittamisen kanssa, ihan mahdotonta vissiin mulle naksauttaa just oikeella hetkellä ja samalla kävellä itse suht normaalisti ilman kummallista kiemurtelua ja koiran kyttäystä. Äääh, kun sais tuonne uloskin sen peilin.. No, otin myös vähän täyskäännöksiä ja muita siirtymisiä imuttelemalla. Saankohan niitä koskaan onnistumaan ilman imuttamista...? :p No anyway, hyvin meni. Treenien loppupuolella (idiootti, idiootti, idiootti!!) otin seurasta ja sehän levähti koko homma. Argh!

No eikun koira taas huilaamaan. Tässä välissä treenailin noiden kahden apinan kanssa ja niiltä löyty intoa enemmän kun Realta vähään aikaan. Ette usko miten turhauttaa, kun meidän koirista parhaiten seuraa se, jota ei ole koskaan edes kunnolla opetettu seuraamaan? Eli Ronja seuraa oikeesti ihan sikamakeesti, mitenköhän sen sais myös Realle :D Mutta joo, ei niistä sen enempää.

Seuraavina vuorossa olivat jäävät, merkki, paikkamakuu ja luoksetulo. Jäävissä ei muuta ongelmaa, kuin seisominen vähän valuu ja istuminen on tosi hankalaa tolle. Otin näitä vielä peruutellen, että nään koko ajan mitä tuo pieni otus touhuaa. Mutta, näitä treenataan! Merkkiä otettiin ihan uutena juttuna, joten sitä vielä vahvistellaan. Naksuttimen kanssa alkoi kuitenkin saamaan jutun juonesta kiinni hyvin :) Paikkamakuusta on tullut meille uusi murheenkryyni. Se valahtaa lonkalle melkein joka kerta! Mitä ihmettä teen tän kanssa? Aina kun käyn korjaamassa, se on taas lonkalla ennen kun ehdin edes takaisin paikalleni. Yritän palkata sitä aina mahd. nopeasti, ettei se ehdi mennä lonkalle, mutta turhauttaa palkata joka sekunti... :p pöhpuh. Sitten kun käyn korjailemassa ja palkkailemassa sitä välillä se menee ihan hämilleen ja pahimmassa tapauksessa nousee ylös. Joo, oon saanut maailman yksinkertaisimmasta liikkeestä taas maailman monimutkaisimman. Tyypillistä. Luoksetulossa on mahdotonta yhdistää vauhti ja suora loppuasento. Lyhyeltä välimatkalta tulee suoraan eteen, mutta kävellen. Otinkin loppuun sitten vauhtiluoksetulon, jolloin lähti kuin tykin suusta. Palkkasin jalkojen välistä lelulla ja mitä tekee Rea? No juoksee täysiä miun jalkaa päin ja miä lennän hirveessä kaaressa selälleen. Aijai, no eikun hammasta purren kehumaan koiraa, kuinka taitava se oli :D Näitä koiraurheilun iloja...

Nojoo, muutamaa onnistumista lukuunottamatta taisi olla aikamoinen katastrofi tämän aamuinen treeni. Mutta, suunta on vaan ylöspäin. :D Huomasin muuten Remun, Rean ja Ronjan keskittymiskyvyssä suuria eroja. Piilottelin lopuksi yhteen isoon lumikasaan hirveesti nappuloita ja seurasin, miten erilailla ne etsii. Rea imuroi hirveellä vauhdilla sieltä sun täältä ja luovutti lopulta, kun ei enää jaksanut etsiä. Ronja taas eteni järjestelmällisesti ja rauhassa niin, ettei yksikään nappula jäänyt huomaamatta (se jäi sinne kukkulalle myös viimeiseksi). Remu taas oli jotain näiden kahden väliltä.

Treenit

Tänään oli taas vuorossa tiistain ohjatut treenit hallilla. Viime viikko jäi treenisaldon osalta hiukan vajaaksi penkkarien ym abijuttujen takia, joten vähän pelotti kotiläksyjen tarkistus... Realle puhkesi lisäksi korvatulehdus kun olin itse risteilyllä ja muutenkin pienelle tuntui tulleen kova ikävä ja pienoinen masennus. Se ei ollut jaksanut innostua mistään kun olin poissa ja vain kanteli miun tavaroita ja makoili niiden kanssa. Voi toista, onneksi nyt ollaan tehty kaiken poissaolon edestä hauskoja juttuja yhdessä :) Vähän siis epäilytti, löytyykö neidistä tarpeeksi draivia tämän pienoisen sairastelun ja masistelun takia.

Treenit meni hyvin, mutta oli jotenkin tavallista innottomampaa tekemistä. Mutta, liikkeisiin.

Luoksepäästävyys

Tosi hyvä, kuten viime kerrallakin. Pysyi perusasennossa, antoi tutkia ilman ongelmia. Ei liikahtanut ollenkaan - jes!

Paikkamakuu

Tällä kertaa oltiin reunassa ja vieressä ollut mitteli aiheutti Realle paljon häiriötä nousemalla ylös ja liikkumalla paljon. Onneksi Rea ei lähtenyt mukaan! Otin pidemmän välimatkan kun viimeiksi ja kävin palkkaamassa aina välillä. Aikaa en osaa arvioida, mutta paljon pidempi se oli kuin viimeiksi. Siihen nähden, että oltiin just pölähdetty paikalle ja heti oli paikkamakuun vuoro, tämä meni hyvin. Rea nousi kerran, mutta pistän sen sen piikkiin, että pitkitin palkkaa ja se kyllästyi odotteluun. Oma moka siis. Pää pyöri vähäsen ja nenä tuntui nuuskuttelevan, mutta olin silti tyytyväinen.

Jäävät

Tämä olikin päivän varsinainen teema. Näitä ollaan treenailtu jo aika paljon, mutta saatiin silti paljon hyödyllisiä vinkkejä ja onnistuneita suorituksia. Tehtiin peruuttelemalla ja nopealla palkalla aina vaihtaen käskyä (maahan, istu, seis). Loppua kohden vain parani ja nopeutui, mutta silti istumaanmeno oli selkeästi vaikein. Rea tarvitsi siihen aluksi vähän käsiapuja ja tästä johtuen röpönen tarjoilikin hienoja kurre-asentojaan. :D Kaiken kaikkiaan Rea oli skarppina ja kuunteli hyvin käskyjä, eikä kuvitellut tietävänsä, mitä seuraavaksi tapahtuu vaikka näitä hinkkailtiin tosi pitkään. Treeniä vaan lisää, niin näistä tulee vielä hyvät ja nopeat :)

Häiriörinkiseuruusysteemi

Niin mikä lie onkaan :D Ringissä perus pujottelua seuraten. Siihen nähden, että Rea ei ole pennusta asti muuta tehnytkään, oli tämän päiväinen esitys vähän kummallinen. Tarvitsi vähän namia avuksi liikkeessä kontaktin pysymistä varten, nimittäin heti kun otin käden alas, pää alkoi pyörimään. Pitääkin treenata lisää seurausta/kontaktia myös niin, että kädet heiluu kropan vierellä. Muiden pujotellessa ei ollut kuitenkaan ongelmaa, kontakti pysyi.

Tämän päivän treeneistä jäi vähän kummallinen olo. Joo, koira keskittyi ja teki, mitä pyydettiin, mutta silti jotenkin se palo puuttui. Ehkä raukalla on alkamassa juoksut ja sen takia hormonit hyrrää vai mikä lie toista vaivaa. Leikkiminenkin kävi vähän puoliteholla, ei intaantunut tappamaan lelua tai muutenkaan innostunut lelusta niinkuin ennen vaan nuuskuttelimielummin maata... En tiiä mikä lie vaivaa, ehkä sillä oli vaan huono päivä. :/

Tiistaitokot

Käytiin tänään ekaa kertaa treenaamassa meidän uudessa ALO/AVO-ryhmässä, ja oli kyllä tosi kivaa! Vetäjänä toimii huippu Pullaisen Riikka ja ryhmäläiset on mukavia. Rea ei ollut koskaan käynyt siinä hallissa, joten siihen nähden meni tosi kivasti! Mattoon oli tarttunut Rean mukaan hirveesti mielenkiintoisia hajuja... Mutta joo, niihin liikkeisiin sitten :)

Luoksepäästävyys

Ei ongelmaa. Pysyi peruasennossa ja antoi tutkia.

Paikkamakuu

Ryhmän keskellä. Maahanmeno oli kummallisen nihkeä ja ensin oli vähän ilmassa kyynärpäiden varassa (mitä ihmettä?). Pysyi kuitenkin hyvin ja pää ei pyörinyt häiritsevästi. Kävin palkkaamassa kerran välissä, aikaa oli noin minuutti? Etäisyyttä en uskaltanut ottaa kuin vaan parin askeleen verran, ei olla tehty ryhmässä pitkään aikaan, joten siksi piti olla vähän tavallista enemmän varuillaan.

Seuraus

Tein uudessa tilanteessa vähän tavallista helpotetummin. Otettiin ihan vaan suoraa pätkää, meni tosi kivasti! Imuttaen otettiin kans täyskäännöksia ja oikeaan/vasempaan käännöksiä, samoin vähän sivuttain ja taaksepäin siirtymisiä. Rea hahmottaa jo kivasti takapäätään, mutta vielä treenaillaan varmemmaksi. Itse kun luottaisin vaan enemmän koiran tekemiseen ja jättäisin sen koiran kyttäämisen vähemmälle, niin hyvin menis... Naama menosuuntaan, kiitos!

Noiden varsinaisten liikkeiden välissä otin vähän muita hommeleita. Jäävistä treenailin maahanmenoa, tosi kivalta näyttää jo, vaikka mun haluama vauhti vielä puuttuu. Naks, naks vaan niin kyllä se siitä :) Mitähän vielä... Ainiin vähän kaukojen s-m -siirtymisiä imuttamalla, perusasentohommeleita ja paikkamakuuta tein kerran kanssa. Hyvin meni, perusasennon kanssa pitää vaan olla tosi tarkkana, etten katso sormien läpi huonoja asentoja.

Silmät auki!

Nyt kaikki Mikkelin alueen ihmiset pitäkää korvat ja silmät auki, että saadaan Bertta kotiin!

Pakkaset paukkuu!

Ollaan oltu Rean kanssa ihan innoissamme (tai ainakin minä olen!) näistä pakkasista ja lumesta! Hiihtämässä käydään aina kun ehditään ja sekös on paimenen mielestä mukavaa puuhaa :) Mutta mitään ihmeellistä ei ole viime aikoina tapahtunut, ollaan treenailtu jonkin verran ja varsinkin käyty eri paikoissa hakemassa tuikitärkeää häiriötreeniä. Koulupäivät tahtovat vaan venyä niin ikävän pitkiksi, että välillä täytyy pikkuisen punaturkin tyytyä vain kotona hommailuun.

Vähän voisin valaista meidän alokkaan liikkeiden tilaa tällä hetkellä :)

1. Seuraaminen
Seuraaminen on ottanut hirmu ison harppauksen (ei konkreettisesti) eteenpäin, kun ollaan tehty kovasti töitä vireen kanssa. Paikka ja kontakti pysyy jo pidemmänkin matkaa! Kyllä se vielä tästä lutviutuu :)

2. Paikkamakuu

Tätä ollaan treenattu joka päivä ja se on tuottanut tulosta: ei hötkyile perään eikä nouse. Pisimmillään minuutin verran olen vasta makuuttanut, mutta se on ihan tarpeeksi vielä tällä hetkellä. Ollaan otettu paikkamakuita aina lenkeilläja jos ollaan jossain hälyisessä paikassa, jotta tottuisi myös häiriöön. Häiriökestävyyttä voisi kuvailla semikestäväksi, eli ei lähde esim. Raipen perään jos sitä palkataan lähellä tai jos Raipe tekee supervauhdikasta luoksetuloaan vierestä. Mutta vielä on matkaa.... :)

3. Jäävät

Maahanmeno on nopea ja suora, välillä teen käsiavulla, mutta harvemmin enää tätä tarvitsee. Ollaan tehty aina maahanmenoja kun riehutaan lumipallojen kanssa ja se on tuottanut tulosta, sillä Rea tarjoaa nopeaa maahanmenoa aina kun otan lumikokkareen esille :D Seisomisessa on vielä vähän enemmän hommaa tehtävänä, mutta hyvään suuntaan sekin on menossa. Yleensä heitän namin taakse tai vaihtoehtoisesti käännyn liikkeestä Rean eteen. Molemmat toimii :)

4. Luoksetulo

Tulee vauhdilla, välillä ihan polvia heikottaa :D Eteentulo on vielä vaihteleva, aika usein menee vinoon. Tätä ollaan treenattu myös aina sopivassa raossa muutaman kerran päivässä.

5. Hyppy
Tää liike on periaatteessa valmis. Nikkaroitiin tokohyppy pari viikkoa takaperin ja oppi sen tekniikan yhdessä illassa. Vielä pitäisi kokeilla ulkona ja häiriössä sekä pidemmällä välimatkalla.

Sitten vähän muihin kuulumisiin....

Tänään lähdettiin Rean kanssa heti aamutuimaan treenaamaan, vire oli oudon alhaalla, mutta parempi välillä näinkin päin, teki töitä tosi tarkasti! Oli myös koko ajan hyvin kuulolla, vaikka oltiinkin vieraammassa paikassa. Kotona treenaus on enemmänkin sähläystä, korvat häviää ja lumikökkäreet on paljon kivempia :D Mutta käytiin vaan nopeasti läpi alon likkeet (ei hyppyä), eikä ollut suurempia ongelmia. Sen jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja lopuksi päädyttiin ensimmäistä kertaa ikinä koirapuistoon. Oon aina salaa pelännyt niitä, koska miusta tuntuu että siellä vähintäänkin joku koira yrittää tappaa miun koiran, vaikka en oo itse koskaan koirapuistossa käynyt. Pelko oli kuitenkin turha ja Rea käyttätyi kerrankin esimerkillisesti. Se nautti niin paljon kun sai juosta täpöllä kokoistensa kanssa. Paikalla oli hirveästi porukkaa, joukossa myös pieni corgipentu (5kk), jonka kanssa Rea osasi käyttäytyä hienosti, vaikka sillä onkin tapana vähän kiusata pienempiään. Kotiin päästyä jatkettiin riehumista umpihangessa ja heiteltiin taas niitä ihania lumikökkäreitä - kyllä oli Realla hauskaa kun se Raipen kanssa paineli menemään hangessa lumipaakkujen perässä!